Otsikko viittaa siihen, että tämän jutun luettuaan ei ole tullut ns. hullua hurskaammaksi. Tällä en tietenkään tarkoita sinua, oi arvoisa lukijani, vaan yleistä sananpartta. Mistähän sekin lienee peräisin, tuo sanonta meinaan. Googlailin vähän ja tulin siihen lopputulokseen, että ei kannata tarkentaa.
Minulla on meneillään tässä yksi hyvä juttu, jota en siis voi paljastaa. Mutta siitä tulee HYVÄ! Ehkä. Olen joskus aiemmin vaatimattomasti maininnut, että olen aika näppärä keksimään kaikenlaista. Sepä ei ole ollenkaan huono ominaisuus, vaan päin vastoin. Olen keksinyt jopa töihin kaikenlaisia ideoita, joista suurin osa on mennyt yleiseen jakeluun ja hyötykäyttöön (myös muille). Nykyisin olen pitänyt ns. kynttilää vakan alla siinä suhteessa, että ideoin asian ja ehdotan toteuttamista, mutta vaikenen siinä vaiheessa, kun asia on toteutunut, että miehän sen idean keksin. Syitä tähän on monia, mutta en mainitse niistä nyt yhtään. Viimeisimmät ideat töissä liittyvät mm. kopiohuoneen rymsteeramiseen ja tilan käyttötarkoituksen parantamiseen. Ideoita siis riittää, se on hyvä!
Mutta palaan taas tähän hyvään juttuun, jota en voi paljastaa enempää. Minun on kuitenkin pakko edes kirjoittaa vähän, koska tää on niin kiva juttu, että ihan kihisen innostuksesta. Kirjoittaminen auttaa purkamaan paljastuspainetta...
Olin kirpparilla kiertelemässä, sillä tarvitsin mökille melittasuodatin. Näin siinä sitten yhden tavaran ja keksin, että siitä voisinkin tehdä yhden jutun eräällä henkilölle. Siitä tulisi vähän samanlainen kuin Nalle Puhin hyödyllisestä purnukasta. Paitsi kyseessä ei olisi purnukka. Siitä sitten tuumasta toimeen ja maalikauppaan. Vähän googlailuja sieltä ja täältä ja homma alkoi etenemään. Mutta hidasta on, todella hidasta. Onneksi olen lomilla, niin joutaa tässä tekemään....
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
19.10.2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti