Vuoroin vieraissa

Tuli tuossa eilisiltana mieleen, että pitäisikö joskus itse pyrkiä yökylään. Ajattelin lähinnä Ykkösen perhettä sillä perusteella, että lastenlasten sijasta vuorostaan mummi voisikin olla se, joka tarvitsee seuraa ja hoivaa. Koska Ykkönen ja Miniä eivät lue tätä blogiani, niin voin huoletta kuvitella yökylävierailuni. Se saattaisi mennä vaikka näin:

No ekana olisi tietty sovittava jo puoli vuotta etukäteen, että milloin voisin mennä yökylään, sillä lapsiperheillä on niin paljon kaikenlaisia menoja (ei kuitenkaan yöllä, mutta illasta), kuten luistelua, koiralenkkejä, pihaleikkejä, ruuanlaittoa, PIKKU-KAKKONEN ja Katajan matsit tässä muutamia mainitakseni. Lopulta aika löytyisikin, mutta edellisenä iltana joutuisimme sen vielä vaihtamaan, kun minulle, eli mummille tulisikin jokin kiireinen este, kuten Hesarin lukeminen, uuden kierrätysohjelman katsominen tai kauppareissu.

Yökyläreissu aiheuttaisi suuria tunteita lapsenlapsosissa, noissa pienissä silkkihapsosissa, jotka ovat jo muutaman kerran pyytäneet minua ihan oikeasti jäämään yöksi, kun olen illansuussa alkanut kampeamaan kotiin hoitokeikan jälkeen. Kun jäisin siis oikein yöksi, niin tytöt voisivat valvoa ehkä myöhempään, mummi laulaisi unilaulun ja olisi varmaan kiva herätä aamulla kun mummi köllöttelisikin jossain kolossa tai olisi jo laittamassa aamupalaa pöytään.

Enemmän kuitenkin mietin, mitä tuntemuksia tilanne aiheuttaisi Ykkösessä ja Miniässä. Olisiko siivottava myös sellaiset paikat, joihin yökylässä oleva ja unissaan hortoileva mummi voisi eksyä? Olisiko mummi laitettava heidän omaan sänkyyn nukkumaan, vähän kuin kunniapaikalle ja itse vetäydyttävä johonkin lattiamajoitukseen? Vai voisiko mummin, tuon kohta eläkeellä olevan, vanhan ja köpöttelevän tulevaisuuden vanhuksen sysätä lattialle liian ohuen patjan päälle ja itse nukkuisikin herroiksi omassa sängyssä? Sitä olisi varmaan pohdittava hetkonen. Itsellenihän vastaus on ilmiselvä, mutta en tässä nyt kainouteen vedoten sitä viitsi kertoa.

Entäs sitten, kun lapset on tainnutettu yöunille? Vaihtaisinkin sitten sujuvasti monirooliani mummista äitiksi ja anopiksi. Aletaanko siis viettämään laatuaikaa toisen äitin ja toisen anopin kanssa. Etenkin tuo viimeinen kalskahtaa jopa omaan korvaani. Siis laatuaikaa anopin kanssa? Onhan sitä itsekin tullut oltua miniänä, mutta vain 8 vuoden ajan (anopin poistuttua ajasta iäisyyteen) ja aivan eri paikkakunnilla asuen. Jotenkin kun nyt yritän muistella noita 80-luvun alkuaikoja, niin silloin käsittääkseni anopit ja miniät eivät yleensä viettäneet laatuaika yhdessä, vaan se vietettiin jossain muussa seurassa. Ja tuolla edellisellä lauseellahan en todellakaan tarkoita omakohtaisia kokemuksia, mitkä tässä nyt tarkennuksena mainittakoon.

Sitten seuraisikin pohdintaa tarjoiluissa. Kahvia ei missään nimessä, sillä silloin anoppi voisi kukkua koko yön valveilla ja keskustelun jo ajauduttua umpikujaan, yrittää kehitellä vielä (itseään) kiinnostavia puheenaiheita. Voiko miniä tarjoilla herkullisen juustolautasen (mikä olisi toki juuri riittävän ylevä tarjoiluehdotus näinkin merkityksellisen yövierailun aikana) kanssa anopille viiniä, vaikka tietää, että tämä ei juo viiniä? Vai olisiko jo juustojen valinnassa kiinnitetty huomiota siihen, että ne sopivat yhteen anopin hienostuneet olutmaun kanssa?! Uskoisin näin.

Voisinko itse äitinä nautiskella oman lapsoseni kanssa (vaika hän nyt sattuu olemaan jo yli 35-vuotias) alkoholia ja näin näyttää hänelle roolimallia siitä, että vaikka lapset nukkuvat jo, niin voit silti juoda oluen ruuan kanssa.  No ei mitään growleria tietenkään täytettäisi, mutta silti?! Jospa pöydässä olisikin pullo dunkelweizeniä, niin se kyllä riittäisi koko illaksi (on se vaan niiiiin pahan makuista). Vai olisiko oltava nollatoleranssilla koko vierailun ajan, vaikka siihen olisikin sisältynyt sauna ja palju? Itselläni on aika vahvana nämä tietyt roolimallit ja mielestäni se ei ole ollenkaan huono asia.

Mistäs sitten keskusteltaisiin? Anoppina ei oikein voi kysellä kaikenlaista, että ei tulisi sitä käsitystä, että utelen asioita. Mutta jos en kysele mitään, niin tulisiko käsitys, että ei kiinnostakaan koko toisten elämä. Ehkä lasten nukahdettuamme tulisimme kaikki kolme siihen johtopäätökseen, että kello on kuitenkin jo melkein kymmenen ja tytöt heräävät viimeistään seiskalta, joten eiköhän painuta nukkumaan koko porukka, ilman mitään erillistarjoiluja. Sitten tietenkin valvoisin koko yön, kun en olisi omassa sängyssä.

Summa summarum ja verus veritas (kuten me surkeat latinistit juuri ja juuri jaksamme muistaa niiltä 70-luvun tunneilta), eli olemme nukkuneet toki moniakin öitä yhdessä mökeillä Ykkösen ja miniän sekä lastenlasten kanssa ja aina on ollut hauskaa, hyvää ruokaa ja mukava fiilis. Kunha tässä vaan kuvittelin, miltä tuntuisi olla yötä toisessa kaupunginosassa, vain varttitunnin päässä omasta sängystä. Liikaa oli miettimistä; kyllä on parempi, että mummi hoitaa jatkossakin yökyläreissut mummilassa! Että tervetuloa vaan!