Kun et muistanut miten pieniä legot on..

Ykkösen Ykkönen ja Kakkonen olivat aamulla ilmoittaneet, että tänään me lähdetään mummin luo. Ja iskän ja äiskän ei tartte tulla mukaan. Tuntuipa kivalta! Siis se, he olivat niin topakasti itse asian keksineet. Tein oikean ratkaisun, kun käytin miltei kaiken vapaa-aikani oman rakkaan äitini kanssa kun hän minua eniten tarvitsi. Pelkäsin turhaan sitä, että lapsenlapset eivät sen jälkeen muistaisikaan enää minua. Päin vastoin, kaikki ne silloin muutama vuosi elämättä jääneet yhteiset hetket on monikertaisesti eletty yhdessä. Ja laadukkaasti!

Laitan itseni aina likoon ja olen täysillä mukana lasten kanssa touhutessa. Kun lopulta pääsimme eroon Ykkösestä ja Miniästä (jotka lähtivät iloisina elokuviin), pääsimme rakentamaan legoja. Tunnin päästä alettiin piilosta! Se on tosi kivaa!!! Sitten pelattiin aliasta ja luettiin pari satukirjaa. Sitten laitettiin lastenlaulut raikumaan ja syötiin vähän iltapalaa. Lopuksi kerittiin vielä pelaamaan "Laiva on lastattu".

Mie kyllä tykkään. Ja tytöt tykkää! Pikku-Kakkonen kun suuttuu vanhemmilleen, niin sanoo aina muuttavansa mummin luo. Mikäs sen mukavampaa kuulla!!! Olen onnellinen mummi!

Kirveelle töitä jatkuu, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Eipä tartte meikäläisen miettiä, mitä tekisin viikonloppuisin. Se on nyt selvää: lauantaisin suuntaan mökille halontahommiin ja sunnuntaisin elvyn urakasta. Toisaalta on tosi kivaa! Tykkään halkoa. Toisaalta mietin, että missä on lapsukaiset, armaat silkohapsukaiset. Ykkönen oli jossain, Kakkonen oli jossain, Kolmonen oli jossain ja Nelonen, tuo pahnanpohjimmainen, kieriskeli ainoana neljästä syyllisyydentuskassa, sillä hänkin oli jossain.

Missä lumi?!

Koko tulevaisuuden perikunta oli siis jossain muualla kuin halkomassa. Ymmärrän! Meillä kaikilla on oma elämä! Ymmärrän! Ei voi olla koko aikaa auttamassa yli 60-vuotiaita, täysin työkykyisiä omaa isää ja äitiä. Jotka nyt sattuvat omistamaan huippupaikalta kesämökkeröisen, joka joskus (toivottavasti ei vielä ainakaan 20 vuoteen) tulee sitten näitten neljän omistukseen. Että semmoinen kuvio. Ja nimenomaan tällä mökillä sitä halontaa nyt riittää.

Tämän vuoden turhake

Mutta nyt menee vaikeeksi, sillä minun pitäisi puhua sekä ilmastonmuutoksesta että puunhalonnasta. Tiedän, että kaikki neljä tulevat vielä auttamaan ja Kakkonen on jo auttanut ihan mielettömästi. Tänäänkin ajattelin, että jätän nuo isot pöllit Kakkoselle, äitiinsä tulleelle vahvalle ja ahkeralle pojalle!

Ilmastonmuutoksesta ensin! Sen verran oli taas erikoista, että ajaa hurautimme taas autolla pihaan (ei normaalia), haloin puita täysin lumettomalla pellolla (ei normaalia) ja vettä kahvipannuun kävin  hakemassa laiturin kupeesta, missä oli jää jo sulanut rannasta (ei normaalia). Tämä ei ole normaalia! Tämä on ilmastonmuutoksen aiheuttama tilanne. Voi että, miten surullista.

Missä jää?!

Sitten halontaan. Miehellä oli selkä kipeä ja ystäväni, tuo tynnyrisaunojen vihaaja, oli mennyt Pupulaan ruokkimaan tali-, sini- ja hömötiaisia. Hmmm... Niinpä tänään saatiin saaliiksi vain neljän lavan pituinen puuteline ja kolme kasaa halottuja pöllejä. Olin silti tyytyväinen! Kaikki on kotiin päin! Jokainen halottu pölli on voitto. Jokainen lavalle kannettu halko on voitto! Siitä se vaan alkaa kasvamaan: pölleistä halkopinot!

Mopo keulii!

Tää homma on nyt riistäytynyt multa ihan totaalisesti lapasesta. Mopo lähti keulimaan enkä päässyt millään eilen villalankahyllyn ohi. Yritin vasemmalta, yritin oikealta, mutta ei! Joku maaginen voima veti minua vastuttomasti keskelle lankakeriä.

Sitten, aivan yht'äkkiä, huomasin, että yksi lankakerä oli jollain käsittämättömällä tavalla päätynyt ostoskoriin. Vasen käsi oli taskussa, oikea käsi oli taskussa?! IHME oli tapahtunut! Olin niin ällistynyt, että suuntasin askeleet kohti kassaa, toki maitohyllyn kautta. Ja tässä sitä taas ollaan...

Lumipallopihdit

Kävin tänään kaupassa. Silmiin sattui!!! Myynnissä oli lapsille lumipallopihtejä?!

Siis ihan oikeasti! Laatikossa törötti eri värisiä muovisia pihtimuotteja, joilla tekaisee lumipallon hetkessä.

Voi hyvä tavaton! Ensijärkytyksestä toivuttuani yritin vähän googlailla. Osa kirjoittajista piti lumipallopihtejä huippuna - nyt saa tekaistua hetkessä lumilyhdyn tai laittaa naapurin kakarat lumisodassa hetkessä maitojunalla kotiin. Osa arveli, olisiko tuotteesta vuoden turhakkeeksi.

Hintaa moiselle keksinnölle oli laitettu pikkuista vaille 5 euroa. Mietin, että tähänkö on tultu. Olenko tosikko? Olenko tiukkapipo? Olenko tiukkapipoinen tosikko? En voi ymmärtää, miksi muovista on pakko tehdä jotain noin turhalta tuntuvaa. Tuli kyllä tyhjä olo. Hohhoijaa!

Sukkakasa kasvaa

Olen neulonut joulusta lähtien tosi monet sukkaparit. Toki vain yhdet aikuisten kokoa, muut lapsille kuiteskin ja pieniä sukkia on nopea neuloa. Lankaa on vielä jäljellä.  Etenkin keräntähteitä.

Niinpä otin esiin vaakan ja jaoin yhden keränlopun kahteen, grammalleen samanpainoiseen kerään. Varmistin vielä, että molemmat sukat alkavat samalla värillä. Niinpä tuli taas yhdet nätit sukat, joissa on kantapää tylsää yksiväristä keltaista ja loput värikästä jämälankaa. Tuli nätti!

Sukka illassa!

Olen edennyt sukkien kanssa siihen vaiheeseen, että miltei joka ilta tulee neulottua. Silleen, että neulon yhden sukan loppuun ja aloitan uusilla väreillä toista. Olen joutunut kierteeseen, sillä minulla on liian monta kerää eri värisiä tähdelankoja. En voi vain ostaa uutta nättiä väriä ja jättää loppukerää lojumaan pussin pohjalle.

Yritän ratkaista pulmaa siten, että teen resorit tai kantapään yksivärisellä. Näin saan käytettyä kauniita monivärisiä lankoja tehokkaammin. Yhdestä kerästä ei saa kahta sukkaparia, mutta edellä mainitulla kikalla saan kuitenkin kahteen sukkapariin nättiä lankoja maksimaalisesti.

Kunpa minulla olisi kärsivällisyyttä neuloa aikuisten kokoa olevia sukkia. Yksi kerä riittäisi sopivasti sukkapariin. Mutta ei riitä, ei. Nyt teen mieluummin kaksi paria lasten sukkia kuin yhdet aikuisille. Ei tuossakaan ole kovin järjen rippeitä mukana. Taas piti aloittaa yhdet jämäsukkaparit kun sain nuo sinikeltaiset loppuun.

Kirveelle töitä, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Ei lopu puut halkomalla, mutta eivät toki lisäännykään. Tämä tuli todettua eilen, kun kolmen smurffin jengi Kakkosella vahvistettuna oli taas puusavotassa. Tuoreessa muistissa on lause "Ite karsitaan ja sahataan pöllit siitä mihin laippa yltää!". Kyllä on metsuri ajatellut, että mahtuuhan tänne maailmaan, kaikenlaista!

Voe ihmettä!!!

Nyt on tehty neljänä lauantaina töitä ja saatu karsittua ja sahattua pölleiksi 8 puuta. Halottu on 5 puuta kokonaan ja kuudennessa ollaan menossa. Lisäksi on poltettu kahdella kerralla oksia, joita ei voi jättää isännän pellolle eikä ole mitään järkeä raahata niitä myöskään omalle tontille

Nyt halkee!

Tyvipöllit on paksuja! Kunpa Kakkonen arvostaisi fyysistä voimainkoetusta raittiissa ulkoilmassa ja ilmestyisi vielä kolmannenkin kerran halkomaan. Ja neljännen ja viidennen. Saataisiin ehkä pellolta puut halottua ja siirrettyä pihaan. Siellä oottelee sitten toinen mokoma runkoja...

Ilmastonmuutoksen  konkreettinen ilmiö on mm. Se, että mökin pihaan pääsi autolla helmikuun puolivälissä. Siis henkilöautolla! Aivan käsittämätöntä. Voipi olla, että tuo muutaman sentin paksuinen lumi on sulanut siihen mennessä, kun päästäisiin ajamaan halkoja pihaan. Silloin käypi köpelösti! Normisti maaliskuun lopussa on lunta vielä metrin verran.

Lumeton on saunapolku!