Asiakaspalvelua

Eilen soitteli paikallistoimiston edustaja lomapylpyrästä vai oliko se siitä lomarenkaasta. Hän oli erittäin asiallinen, pahoitteli, otti osaa murheeseemme ja kertoi, että ei mökissä saa olla hiiriä eikä asiakkaan tehtäviin todellakaan kuulu niiden tappaminen taikka sekään, että elukoilta pitää piilotella ruokatavarat ja pelätä, että saa vielä jonkin tartunnan niistä. Lomanne ei saa mennä piloille hiirten takia hän uhosi!!!

MUTTA...

Kun alueella ei nyt tämmöiseen hiihtoloma-aikaan löydy samantyyppistä mökkiä - ymmärrämme.
Kun teillä on se koira, niin koiraystävällisiä mökkejä on muutenkin aika vähän - ymmärrämme.
Kun samaan hintaryhmään kuuluvat mökit on vuokrattu ja kalliimpia vain tarjolla - ymmärrämme.

Niin että tulisitteko te mitenkään toimeen vielä ensi yön ja lahtaisitte niitä hiiriä ja katsotaan tilanne aamulla uudestaan. Ja kun olette varmaan lomatunnelmissa, niin mihinkä aikaan heräilette, että voin soitella? Lomatunnelmissa?! Mekö?! Olemme verenhimoisessa hiirijahdissa, joten voitte soitella vaikka heti klo 7.00, aamulla!

Ilta meni, tuijotimme tuleen; litsku lasahti. Minulle tuli äkillistä menoa liiteriin, koska puut olivat juuri päässeet loppumaan... Ystäväni, joka lienee edellisessä elämässään ollut valistusajan jälkeinen pyöveli Iso-Britanniassa, teki sen, mitä piti tehdä. Yhdessä mietimme, laittaisimmeko hiiret roikkumaan hännistään pyykipojilla pyykkinaruun, kuten metsästäjät konsanaan. Voisimme tehdä nahkoista rukkaset loman päätteeksi...

Aamu valkeni, tanskalais-ruåtsalainen pihakoiramme nukkui selällään peittoni alla eikä nähnyt varmaan edes unta hiiristä - jotain rajaa, onhan sen suku sentäs entisiä ROTTAkoiria! Hilpeissä lomatunnelmissa ensimmäinen loma-ajatuksemme siis oli, onko saalista. Ja olihan sitä, taas kaksi raatoa litskuissa. Nyt olemme paikallistaneet hiirien kulkureitin, ne tulevat astiakaapin viemäriaukosta. Minun piti viritellä takkaan tuli ja pyöveli-ystäväni teki sen, mitä kaikki muutkin pyövelit olisivat tuossa tilanteessa tehneet.

Istuin puhelin kourassa sohvalla; se soi 9.15 (akateeminen vartti - oletuksena asiakkaan koulutus ilmeisesti). Eilinen kaveri kysyi, mikä tilanne, miten selvisimme, millaiset fiilikset, tuliko hiiriä. Pohdimme tilannetta monelta kantilta; yksi mökki olisi tarjolla, mutta siinä olisi pelkkä laverisänky. Itse asiassa sääntöjen mukaan heidän ei myöskään tarvitse korvata mitenkään harmitustamme, ei vaikka mökissä olisi ollut hiirten sijasta muurahaisia tai lepakoita! Oikeesti?!

Sitten hän jatkoi, että hän on valmis alentamaan hintaa 100 euroa (1/4 osa koko summasta), koska meidän kanssamme on ollut niin helppoa hoitaa asiaa. Olemme olleet ymmärtäväisiä ja suhtautuneet asiaan rauhallisesti (lue: emme ole haukkuneet heitä, huutaneet, mananneet firmaa alimpaan manalaan jne.). Voiko asiakkaan käytös olla ainoa syy hinnan alentamiseen? Vai halusiko kaveri saada meidät leijumaan pilvissä: asiakas, joka osaa käyttäytyä sivistyneesti jopa valittessaan, saa bonuksena korvausta. Sen sijaan kunnon pultit vetänyt asiakas vastaavassa tilanteessa saisi korkeintaan köniinsä; siis jäisi vaan nuolemaan näppejään. No, kyllä voin sanoa, että olimme varmaan poikkeuksellisen rauhallisia. Kyseessä oli kuitenkin naisihmisten loma!! Siinä on kerrointa; mietipä jotain äijäporukkaa: häähhähhäh nyt annetaan rotille kyytiä...!

Jäimme siis mökkiin, koska uskoimme lahdanneemme populaation sukupuuttoon. Kahden tunnin lumpparireissun jälkeen litskut olivat edelleen tyhjinä, ja vieläkin, vaikka alkaa olla jo ilta. Jospa se tästä. Nyt ei ole riesana kuin vesialtaan poistovesiletku, mikä irtoaa roudarinteippikiinnityksestään... Ehkäpä joku populaatiosta selvitynyt hiiri hukkuu, ennen kuin se pääsee kuivalle alustalle ja losahtaa litskuun.