Sekin on hyvä, että sain vuokrattua mökin hieman halvemmalla, koska laskettelurinteille on pitkä matka. Se ei haittaa, koska emme laskettele. Ja jälkikasvu, joka laskettelisi, ei ole mukana.
Nyt voimme siis lumikenkäillä ha-la-val-la, eli mökin pihalta vaan kävelemään. Eilen käytiin laavulla, minne oli helppo kenkäillä aiemmin tekemääni polku-uraa pitkin.Järvellä on vain muutama moottorikelkkailija kalalla, muuten saa nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Laavulla tein pikkuisen lumitöitä mökiltä raahamallani lapiolla, sillä edellisen kerran siellä oli paistettu makkaraa ennen lumien tuloa. Tykkään puuhastella nuotiolla ja koska en saanut tällä kertaa sorkkia puita, niin lapion sellaiset kolmisen neliötä maata näkyviin lumesta. Hyvä tuli; tanskalais-ruåtsalainen pihakoiramme Vilikin sopi paremmin heilumaan keppiensä kanssa.
Välillä Vilin piti lämmitellä; lainasin sille oman pipon ja rukkaset...Lähdin vielä laavulta heittämään lenkkiä järvelle, kun oli niin kaunista ja mukavaa. Kesken matkan oli vähennettävä vaatetusta ja hanskatkin joutivat reppuun. Minulla on sauvoissa korkkiset kädensijat; ne lämmittävät hyvin ja ovat miellyttävät sormille. Pari porukkaa ajeli järvellä ja toisilla oli mukana todella omalaatuinen hökötys. En ole yleensä utelias, mutta nyt kiinnosti sen verran, että piti ihan lähteä katsomaan, mitä koppia porukat raahasivat perässään.
Tämmöinen! Kun lopulta pääsin perille, niin porukat olivat lähteneet ja jättäneet hökötyksen keskelle järveä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti