3.12.2015

Piparit kehiin

Taas on se aika vuodesta, jolloin ajattelen, että voisin hieman laistaa keittiöpuuhista. Mutta ei, ei se vaan tunnu onnistuvan. Olen paistanut jo yhden satsin piirakoita, perustanut marmeladitehtaan ja eilen paistoin piparit.


Vain pieni annos
Myös koti on joulukuosissa, sillä olen ilmiselvästi jouluihminen; paitsi niiden lahjojen suhteen. Lisäksi viikonloppuna pääsen ihailemaan Stockmannin jouluikkunaa ja Tuomaan markkinoita. Hienoa!

Mutta sitä ennen siis koristelit piparit. Pipareiden koristelussa kaikkein vaikein vaihe on paperitötterön tekeminen.Olenkin ulkoistanut sen puuhan kondiittoriystävälleni, joka suit sait tekaisee sekä valkuaisvaahdon että tötteröt minun keskittyessä muihin puuhiin. Kuten jouluradiokanavan etsimiseen iPadista.

Pipareiden koristelu sujui tänä vuonna yllättävän rattoisasti, sillä paikalla ei ollut lainkaan häiriötekijöitä, kuten yleensä. Niinpä homma sujui rattoisasti parissa tunnissa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että loppuvaiheessa alkoi hieman tökkimään.
Ei vapise!

Minulla pitää olla innostus ja hinku asiaan, jolloin teen sen sydämellä ja luovuudella. Kun homma kiinnostaa ja on riittävän haastavaa, luovuus nousee huippunsa ja koen iloa siitä, että huomaa taas onnistuneensa. Mutta jos homma on liian tuttua ja tylsää, niin sitten se viedään loppuun kirpunnylkijämäisellä periksiantamattomuudella. Olen varmaan koristellut samantyppisiä pipareita jo liian kauan, sillä jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että ensi vuonna ei enää näitä malleja!Olin toki ennakoinut ja ostanut pari aivan uutta mallia, mutta niiden paistamisessa saattoi olla pientä kehittämistarvetta...

Oma malli
Tanskalaisruotsalainen pihakoirani Vili, joka yleensä auttaa minua aina pipareiden paistamisessa, oli joutunut kaappauksen uhriksi ja majaili ex-mamman luona. Tekaisin sille kuitenkin ihan vaan pienikokoisen piparin tervetulaiaislahjaksi, jahka hurtta kotiutuu.

Tänä vuonna panostin tonttu-ukkoihin; muutama vuosi sitten minulla oli joulumuoripesue, joten olihan se aika loogistakin. Lisäksi sain hommattua kuusipipareita, josta pystyi väsäämään kolmiulotteisia luomuksia. Pakettiin kuului myös kolmiulotteisia jäniksiä, mutta siinä meni raja. Perinteisten possupipareiden lisäksi koristelin siis yli sata eri kokoista ja muotoista sydäntä, tähteä, enkeliä, hevosta ja joulukuusta. Siinä sitä on mussuttamista!

Kaikille oma!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...