Vain pieni annos |
Mutta sitä ennen siis koristelit piparit. Pipareiden koristelussa kaikkein vaikein vaihe on paperitötterön tekeminen.Olenkin ulkoistanut sen puuhan kondiittoriystävälleni, joka suit sait tekaisee sekä valkuaisvaahdon että tötteröt minun keskittyessä muihin puuhiin. Kuten jouluradiokanavan etsimiseen iPadista.
Pipareiden koristelu sujui tänä vuonna yllättävän rattoisasti, sillä paikalla ei ollut lainkaan häiriötekijöitä, kuten yleensä. Niinpä homma sujui rattoisasti parissa tunnissa, mutta totuuden nimissä on sanottava, että loppuvaiheessa alkoi hieman tökkimään.
Ei vapise! |
Minulla pitää olla innostus ja hinku asiaan, jolloin teen sen sydämellä ja luovuudella. Kun homma kiinnostaa ja on riittävän haastavaa, luovuus nousee huippunsa ja koen iloa siitä, että huomaa taas onnistuneensa. Mutta jos homma on liian tuttua ja tylsää, niin sitten se viedään loppuun kirpunnylkijämäisellä periksiantamattomuudella. Olen varmaan koristellut samantyppisiä pipareita jo liian kauan, sillä jossain vaiheessa alkoi tuntumaan, että ensi vuonna ei enää näitä malleja!Olin toki ennakoinut ja ostanut pari aivan uutta mallia, mutta niiden paistamisessa saattoi olla pientä kehittämistarvetta...
Oma malli |
Tänä vuonna panostin tonttu-ukkoihin; muutama vuosi sitten minulla oli joulumuoripesue, joten olihan se aika loogistakin. Lisäksi sain hommattua kuusipipareita, josta pystyi väsäämään kolmiulotteisia luomuksia. Pakettiin kuului myös kolmiulotteisia jäniksiä, mutta siinä meni raja. Perinteisten possupipareiden lisäksi koristelin siis yli sata eri kokoista ja muotoista sydäntä, tähteä, enkeliä, hevosta ja joulukuusta. Siinä sitä on mussuttamista!
Kaikille oma! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti