Äiti, joka osasi sanoa "Ei!" (liian myöhään)

Olipa kerran pikkuinen äiti, joka osasi sanoa ei (ehkä liian myöhään). Hän oli myös kova toistelemaan asioita, kuten näistä kahdesta ekasta lauseesta jo voikin selkeästi havaita. Toistelu ei johtunut siitä, etteikö hänellä olisi ollut riittävästi uusia asioista sanottavana, minkä takia hän joutui toistelemaan jo vanhoja juttu, ei suinkaan. Vaan siitä, ettei kukaan oikein uskonut äitiä ekalla kerralla.

Kerran pikkuinen äitiliini alkoi ihan toden teolla miettiä, mistä moinen johtui. Siis se, etteivät kaikki kuunnelleet häntä ensimmäisellä kerralla. Tai ehkä kuuntelivat, mutta kuuntelu ei johtanut mihinkään konkreettiseen toimenpiteeseen.

Kerran äiti-parka sanoi: "Voisiko joku hakea puita liiteristä?". Kysymys oli tarkoitettu lähinnä retoriseksi, mutta koska hänet oli kasvatettu kohteliaaksi, hän osasi esittää asiansa niin, että pyyntöjä ei sanottu käskyinä vaan kuulijalle jäi tavallaan tunne, että hän SAA auttaa, eikä niin, että hän JOUTUU auttamaan. Mutta tässä tapauksessa kuulija, joka oli kuitenkin perimysjärjestyksessä ensisijaisena, vastasi, että "Ei voi, koska pitää lähteä salille!". Niinpä pikkuinen äiti raahautui liiteriin, hakkasi olkavarret kipeäksi halkoja, kasasi ne rystyset verillä puukassiin ja raahasi kaikki kymmen kuutiota kipeällä selällään puulaatikkoon.

Kerran äippä-parka sanoi: "Voisiko joku kolata pihan?" Tämäkin kysymys oli tarkoitettu lähinnä kuulijoille niin, että joku voisi ilmoittautua VAPAAEHTOISEKSI työhön ja näin osoittaa, että auttamishalu oli korkeimmillaan juuri hänen kohdallaan. Mutta äiti-parka sai kuulla "Ei voi, koska kyllä se sulaa vielä ennen kevättä!". Niinpä pikkuinen äiti raahautui ulos, etsi kolan kolmemetrisen lumihangen alta, kolasi kolmekymmentä kuutiota lunta pihalta naapurin tontille ja ajatteli, että eikös nyt ole kuitenkin vasta tammikuu. Tämän jälkeen hän konttasi sisälle, sillä selkä oli kipeytynyt niin kovasti, ettei hän päässyt kävelemään.

Kerran äitiliini-parka sanoi: "Voisiko joku käyttää koiran lenkillä?". Kysymys oli pakon sanelema, sillä hän oli itse estynyt suorittamaan tehtävää. Mutta nyt äiti-parka sai kuulla vastauksen: "Ei se nyt vaan onnistu, sillä omapahan on koirasi!". Pikkuinen äiti huokasi syvään ja lähti paitasillaan 50 asteen pakkaseen koiran kanssa. Takkia hän ei tarvinnut, sillä hänellä oli kuumetta noin 60 astetta, mikä riitti pitämään äiti-muorin lämpimänä ja itse asiassa korkea ruumiinlämpötila sulatti lumen hänen jalanjäljistään ja ilma lämpeni noin kilometrin joka suuntaan hänen ympärillään. Kun äippä palasi lenkiltä, naapurit seisoivat sulaneiden lumikasojen vieressä ja hokivat, että nyt he uskovat, että ilmastonmuutos on totta!

Kuten edelle kerrotuista esimerkeistä helposti huomaa, äiti joutui selviytymään melko itsenäisesti kaikenlaisista elämän tilanteista ja niin hän selvisikin. Erilaisten kokemusten kasvattamana hän alkoi ymmärtämään, että hänen olisi muutettava suullista ilmaisuaan niin, ettei kuulijalle jäisi turhia vaihtoehtoja. Niinpä hän eräänä päivänä sanoi: "Menisikö joku leikkaamaan nurmikon?! Ja jos ei mene ja joudun leikkaamaan sen itse, niin samalla aion leikata ketjut poikki moposta, mikä seisoo pihalla!". Vaikutelmaa tehostaakseen hänellä oli kädessään voimapihdit, jotka hän oli pöllinyt erään moottoripyöräjengin varastosta. Eipä mennyt aikaakaan, kun pihalta alkoi kuulua ruohonleikkurin rentouttava pärinä.

Ja näin kiltti ja herttainen äiti-muorimme ymmärsi, että olemalla kaikille avuksi pyyteettömästi, hän vain väsyttää itsensä ja kasvattaa jälkipolvestaan itsekkäitä yksilöitä. Mutta olemalla terveellä tavalla itsekäs, hän opettaa lapsosensa ottamaan vastuuta elämästään ja yhteisestä arjesta. Niinpä tämän äitimuorimme loppuelämä sujui oikein rattoisasti ja hyvillä mielin; olivathan hänen kasvatusperiaatteensa lopultakin alkaneet tepsimään ja kun nuorimmainen muutti kotoa jo vähän alle viisikymppisenä, hän jäikin kaipaamaan elämässään sitä hetkeä, jolloin hän oivalsi, että uhkaukset on toteutettava, muuten niitä ei usko kukaan...

Ja kaikenlaisten väärinymmärrysten välttämiseksi korostetaan, että kaikki edellä mainittu on keksitty ihan omasta päästä, ja loput naapurin.