Olin eilen pitkällä kävelylenkillä, jolle oli määritelty kaksi tavoitetta. Toinen oli se, että kunto kasvaa ja toinen se, että siitä saadaan myös aineellista hyötyä. Tämän jälkimmäisen tavoitteen oli laatinut ystäväni, jonka sain houkuteltua mukaani. Kun itse olin varustautunut lenkille aurinkolasein, hänellä oli mukanaan tyhjä muovipussi. Heti lenkin alussa laadimme molempia tyydyttävän suunnitelman; kävelemme eri puolilla tietä, jolloin kumpikin tarkkailee omaan ojanpenkkaansa ja heti havaittuaan tyhjän tölkin tai pullon, otamme sen parempaan talteen. Tässä tapauksessa ystäväni muovipussiin. Minä voin pitää aurinkolasit päässäni, vaikka UV-säteilyn takia niin ei olisi tarvinnutkaan vielä tehdä.
Olin erittäin ilahtunut siitä, että voisimme samalla myös siistiä kotikaupungin rähjäiseksi muuttunutta tienvarsimaisemaa. Saisimme myös kerättyä hyödylliset metalli- ja lasipakkaukset parempaan talteen. Myös taloudellinen hyöty olisi oleva huikea. Ystäväni laskeskeli, että jos hän löytäisi jokaisella kävelylenkillä noin 15 tölkkiä tai pulloa, niin pantti niistä voisi olla 1,50 euron luokkaa. Osa olisi tietty niitä pantittomia, jotka kuitenkin kerättäisiin kierrätykseen! Tätä asennetta arvostan!!! Ja jos hän tekisi lenkkinsä kahdesti viikossa, niin tulos olisi n. 3 euroa viikossa. Eli noin 156 euroa vuodessa. Ja 1560 euroa 10 vuodessa sillä oletuksella, että hän olisi ahkera lenkkeilijä ja muut kanssaihmiset olisivat yhtä välinpitämättömiä kuin tähänkin asti ja viskelisivät tyhjät tölkkinsä suoraan luontoon. Eivätkä ostaisi tölkkejään Venäjältä tai Virosta, jolloin niistä ei saisi panttia ollenkaan.
Ja niinpä dollarinkuvat silmissään kiiltäen ystäväni ja aurinkolasit silmillä minä, lähdimme kohti ensimmäistä turneetamme! Keskustelimme aluksi aiheesta häpeä. Mietimme, tunnemmeko häpeää, kun joku huomaa meidän tonkivan talteen lumihangesta pilkottavan tölkin. Mitä tuo henkilö ajattelee meistä (nimenomaan)? "Ohhhoh, onpa siinä mummoilla rahat tiukilla, kun pitää jo likaisia tölkkejä keräillä. / Hyi hitto mitä köyhää roskasakkia täällä liikkuu. Onkohan nuo pöllineet vaatteensa jostain kaupasta kun ihan siistit näyttää olevan. / Hyvä, että joku viitsii kerätä noita jätteitä, niin näyttää siistimmältä." Hävettikö meitä? Ehkä hieman. Mikä? En osaa sanoa; ehkä se, että meillä oli reikä muovipussissa.
 |
| 15 senttiä tölkkimuodossa |
Ojanpenkkoja tutkaillessa huomasin, että kaikkein sivistymättömimpiä ihmisiä ovat nuuskankäyttäjät. Nuuskarasioita löytyi moninkertainen määrä toiseen terroristiluokkaan kuuluvien, eli tupankanpolttajien viskomiin tupakka-askeihin verrattuna. Ja sitten löytyi kolmas jätelaji, eli ne kuuluisat koirankakat! Kun koirankakattajia on haukuttu ja mollattu enemmän kuin pedofiileja, niin nämäpä ovat ottaneet onkeensa ja korjaavat piskien jätökset nykyisin talteen. Ongelma on siinä, että kaupunki ei ole luonnollisestikaan saanut laitettua riittävää määrää roskiksia (siis meillä on varaa tässä yhteiskunnassa asennuttaa jopa koirien maatuville jätöksille omia roskiksia!) niille kakkapusseille. Kakkapussia olisi siis pahimmassa tapauksessa kuljetettava mukana useita kilometrejä tai lenkki olisi suunnattava kohti keskustan katuja.
Aivan älytöntä, sanon minä. Saman olivat todenneet myös lukuisa määrä koirankakittajia, jotka kyllästyneenä haisevan pökölepussin raahamiseen ja kakkaroskiksen etsimeen, olivat lopulta singonneet pussin sisältöineen luontoon. Ja siellähän se ei muovi maadu koskaan. Biopussi, jota joku hieman keskimääräistä älykkäämpi koirankakittaja (tai sellainen, joka jo tietoisesti oli päättänyt jättää pussin luontoon) oli käyttänyt, maatuu reilun vuoden aikana.
 |
| Koirankakka pussissa |
Mielestäni paljon ympäristömyönteisempi ratkaisu on se, että koirankakka (kuka muuten välittää KISSANkakoista?! miksi niistä ei puhuta mitään, vaikka ne ovat todellinen terveysriski esimerkiksi leikkikentille, minne vastuuttomat ja ärsyttävät kissanomistajat usuttavat kattinsa tekemään jätöksiään) jätetään maatumaan luontoon. Kun maa alkaa sulamaan, niin kakkeli maatuu parissa viikossa! Mutta laki kieltää tuon toiminnan taajamassa. Kun koiranomistaja on fiksu, niin hän kakittaa hurttansa taajaman ulkopuolella (mitenkähän hän sinne pääsee keskustasta - autollako) tai alueella, jossa ihmislapset eivät luontaisesti liiku. Talvella se voi olla haasteellisempaa, samoin aivan kaupunkien keskustoissa. Tällöin voi olla viisasta turvautua kakkapussiin, mutta EI niihin muovisiin koirankakkapusseihin, joita ei valmisteta edes kierrätysmuovista! Jos ne kakat kerää ja vie astiaan, niin kannattaisi käyttää edes jo kertaalleen käytettyjä pusseja, vaikka niitä hedelmä- tai leipäpusseja, kun ne kuitenkin poltetaan jäteasemalla.
Mielestäni koirankakittaja, joka kerää keskellä metsää koiransa tuotokset MUOVIpussiin, on tikittävä ympäristöpommi. Olisi jo lopultakin ajateltava sillä kuuluisalla maalaisjärjellä ja arvioitava, mikä on kohtuullisempaa ympäristölle. Sekö, että kulutetaan uusiutumattomia luonnonvaroja ja energiaa koirankakkapussin valmistamiseen vai sekö, että kakka on muutaman hetken ennen maatumistaan esteellinen haitta?!
 |
| Koirankakka ilman pussia |
Olisikin tosi hauska tehdä elinkaari koirankakkapussista: raaka-aineena uusiutumaton luonnonvara, jota tuotetaan kaukana Suomesta, teollinen tuotanto kirkkaine painoväreineen ja isoine energiankulutuksineen mahdollisesti maassa, jossa ei ole kovin kummoista jätelakia, käyttöaikana muutama sekunti tai minuutti riippuen siitä, miten helposti kakkapussiroskis kadunvarrelta löytyy, kakkapussin toimittaminen jätteeksi ja kaikki ne kuljetukset, mitkä kuuluvat kunkin vaiheen välille. Sen myönnän, että jos se kakkapussi joskus kaikkien moninaisten vaiheiden myötä saadaan Kontiosuon jäteasemalle, niin saadaanhan siitä energia talteen. Ja nimenomaan silloin olisi järkevää, että kakkapussi olisi ollut edes kierrätyspussi.
Kerrataan vielä! Taajaman ulkopuolella voit jättää iloisella mielellä kakat maatumaan metsään. Tätä eivät esimerkiksi Utranharjulla liikkuvat koirankakittajat ymmärrä, vaan sinkoavat maatumattomat muovipussit jopa puun oksille tai jättävät ne muuten vaan lojumaan vuosikausiksi maahan. He saattavat olla vielä tyytyväisiä; tulipahan kerättyä pussiin, kun sitä niin vaaditaan... Taajamassa kerää kakkelit jo kertaalleen käytettyyn muovipussiin ja raahaa pussi ihan mihin tahansa jäteastiaan, ei kuitenkaan naapurin. Jos et missään nimessä aio tuoda piskin tuotoksia kotiin, niin ota mukaan lapio ja siirrä pökäle paikkaan, missä siitä ei ole haittaa ennen maatumista. Jos sinulla on pakko olla pussi mukana ympäristön paineen takia (mutta et siis aio raahata kakkoja astiaan vaan teet vippaskontit heti, kun muiden koirankakittajien valvova silmä välttää), valitse edes maatuva pussi ja yritä singota se jonnekin pensaan juurelle tai muuhun näkymättömän paikkaan. Koe huonoa omaatuntoa siitä, että syyllistyt ympäristörikokseen, mutta todistusaineisto katoaa reilun vuoden sisällä, jolloin pääset pälkähästä!
Ja lopuksi: miksi vain koiran kakkoihin suhtaudutaan näin intohimoisesti? Miksi kissanomistajat saavat olla rauhassa ja juoda kahvinsa kermalla tyytyväisinä siihen, että kattiroikaleet ovat oppineet peittämään kakkaläjänsä itse, vaikkapa sitten leikkipuiston hiekkalaatikkoon.
No tuollaisia tuli pohdittua ja kun olimme kävelleet reilun 8 km:n lenkin, niin olimme saaneet saaliksi 15 tölkkiä ja pulloa. Pantillisia niistä oli hieman alle 2 euroa ja loput menivät metallin- ja lasinkeräykseen! Tuli hyvä mieli! Seuraavalle lenkille aiomme kuulemma lähteä fillareilla ja reput selässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti