Kaappi vanhasta ikkunapokasta, valitettava jatko-osa

Taisin hieman kehaista, että talenttia löytyy vaikka mihin, kuten vanhasta uudeksi tuunaamiseen. Tässä osoituksena oli Pupulaan, tuonne tynnyrisaunakatastrofeissa  ryvettyneeseen ja ikuisten keskeneräisten projektien onnelaan, valmistunut ikkunapokakaappi. Mutta niinpä vaan vanha kansa oli oikeassa sananlaskullaan "Ei pidä nielaista ennen kuin tipahtaa!".

Tässä nimenomaisessa Pupulan ikkunapokakaapissa se tarkoitti sitä, että väitin kaapin teon onnistuneen ällistymällä itsekin työnopeutta. MUTTA, sehän ei siis ollut vielä valmis. Mitä nyt vaivaiset maalaus JA salvan laittoi uupui. No, maalaus sujui vaivatta! Sen jälkeen alkoivat ongelmat, joista nykyisin käytetään sanaa "haaste".

Otan nyt seuraavassa tekstissä pienimuotoisen riskin. Nimittäin, Pupulan omistajatar ja samalla äärimmäisen kireähermoiseksi muuttunut ystäväni sanoi, että jos kirjoitan tästä blogilleni, niin voipi olla, että seuraavaa aamua ei tule. En ollut ihan varma, tarkoittiko hän kevään ensimmäistä kärpästä vai minua.

Olen aina uskaltanut ottaa riskejä. Se kuuluu jo temperamenttityyppiini. Lisäksi ajattelen, että jos liikaa jää miettimään asioita sinne kaivamaansa poteroon, joku vikkelämpi kerkiää täyttää kuopan hiekalla. Siinäpä myös kryptinen ilmaisu vapaasti pohdiskeluun.

Sitten asiaan. Minun piti hakea firmasta hyllyn taustalevy 41x83. Sen sijaan jostain syystä pyysin miestä sahaamaan sen kokoon 43x85. Tämä selvisi siinä vaiheessa, kun aloimme sovittelemaan taustalevyä paikoilleen. Olin todella pahoillani. Lopulta, kun olimme saaneet sahattua taustalevyn onnistuneesti oikeaan kokoon (jee - saavutus sinänsä), tuli toinen haaste. Yksi seinähirsi oli liian ulkoneva ja kaappi olisi joutunut köhölleen tai taakse olisi pitänyt laittaa lopikka.

Päädyimme vaihtamaan hyllyn paikkaa toiselle seinälle. Se puolestaan johti siihen, että oven kätisyys vaihtui. Muutimme sen helposti kääntämällä kaapin ylösalaisin. Tässä vaiheessa emme tajunneet, että välihylly tulee tämän ratkaisun myötä rumasti näkyviin. Niinpä irrotimme välihyllyn kannakkeet ja mittasimme niille uuden paikan. Erilaisista teknisistä ja kognitiiviseen ajatteluun liittyvistä monimutkaisuuksista johtuen, hyllylauta ruuvattiin liian korkealle.

Tämä huomattiin vasta siinä vaiheessa, kun kaappia soviteltiin uudelle paikalleen. Tämän jälkeen joudun sensuroimaan noin puoli tuntia kaikenlaisia asioita, jotka liittyvät ruuvaamiseen, välihyllyihin ja niiden oikeakohtaiseen mitoitukseen. Unohdinko vatupassin ja metrimittaepäselvyydet?!

Seuraava vaihe oli kiinnittää oven salpa paikoilleen. Joudun sivuuttamaan tämänkin vaiheen melko suoraviivaisesti, ihan vaan sen takia, että jos olen vielä elossa niin voisin päästä eläkkeelle 2v ja 4kk kuluttua tästä hetkestä. Arvostan tätä asiaa.

Sanalaskuja mukaellen, "Lopussa kiitos seisoo!". Ja niinpä meillä oli, noin kahden tunnin uurastuksen, mesomisen, itkun ja hammastenkiristyksen (kuvaannollisesti) jälkeen ikkunapokasta tehty kaappi seinällä. Aivan mahtavaa!!!