Immanuel Nurmes

Olipa taas hienoa olla aatonaattona perinteisellä Pielisen ympäriajolla, vähän kuin Tour de Pielinen, kylläkin autolla. Laskettiin Nelosen kanssa, että kyseessä oli jo 24 kerta. JOS viime vuonna Immanuelia ei olisi koronan takia peruttu, kyseessä olisi ollut neljännesvuosisadan perinne! Mutta se antaa odottaa vielä ensi jouluun, jos Jumala suo - kuten Immanuelin teksteissä monesti sanotaan.

Tuo jouludraama on jotenkin aivan käsittämättömän upea! Ihan mielettömän hieno kokemuksena: talvinen ulkoilma, pimeys, hiljaisuus, hiljentynyt yleisö, kirkonkellon kumahtelut ja sitten alkaa musiikki! Pakkasta on ollut välillä melkein 30 astetta, välillä on saanut liukastella nollakelissä kaljanteella. Välillä on tupruttanut lunta sakeanaan, välillä lavasteet on rakennettu puusta lumenpuutteen vuoksi.  Kerran Barbien kenkä hukkui lumeen ja katosi.

Tunnelma on silti joka kerta sama! Nyt alkaa hiljentyminen, nyt alkaa yhdessäolo, nyt alkaa Joulu! Nelonen osaa jo laulut ulkoa, minä en niinkään. Mutta tarina etenee kuten ikiaikaisessa tekstissä, vain hieman muokaten. Roolihenkilöt tuovat oman pienen vaihtelunsa näytelmään; jotkut tuntuvat jo tutuilta äänen perusteella ja jotkut aivan uusilta äänineen  ja eleineen. 

Moni on kysynyt, miksi ihmeessä te viitsitte ajaa melkein 300 kilsaa aatonaattona. Niin, miksipä emme?! Reissun yhteydessä käymme haudoilla. Se on yhtä tärkeää. Reissusta on tullut traditio, jouluperinne minulle ja Neloselle. Muita ei ole koskaan mukana. Siitä on tullut todella tärkeä asia meille. 

Totuuden nimessä voin kertoa, että hieman erityyppiset temperamentimme huomioiden, ihan kaikki reissut ei ole menneet ns. putkeen! Joskus on tullut aikatauluongelmia, joskus joku nyt mitättömältä tuntuva asia on latistanut kohtuuttomasti tunnelmaa osan matkasta. Mutta aina niistä on selvitty! Se on vaan vahvistanut meitä! Ja joka kerta olemme saaneet mukaan kynttilän! Olemme vieneet sen haudalle, se on tuntunut tärkeältä. 

Kiitos Immanuel jouludraama

Ehkä eniten, entisenä lieksalaisena, ihmettelen miten juuri nurmeslaiset ovat pystyneet tekemään ja toteuttamaan Immanuel Jouludraaman. Se on aivan valtavan kiitoksen paikka heille! Vapaaehtoiset tekevät korvaamattoman arvokasta työtä vuodesta toiseen ja mahdollistavat sen, että mekin pystymme tekemään jokajouluisen retkemme ja olemaan onnellisia!