Puhtauden puolesta

Muutamilla meistä pupakoista (lähinnä varmaankin vain minulla) on sivistymätön tapa tehdä omia töitä, vaikka olisimme jossain palaverissa tai luennolla. Tämä on todella ärsyttävää, mutta toisaalta, itse ei aina pysty vaikuttamaan siihen, että jokin äärimmäisen kiireellinen asia sattuu juuri yhtä aikaa palaverin kanssa ja silloin on vaan priorisoitava. Ehkä tämä johtuu siitäkin, että kouluttajan työssä kognitiivinen kuormitus, monien asioiden yhtäaikainen hallitseminen on niin tyypillistä, että tuntuisi todella luksukselta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Tai toisaalta, kun on tottunut tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, tuntuu ajanhukalta keskittyä vain yhteen?! Olo on kuin entisellä variksella, kun saa nokan irti tervasta niin pyrstöhän siihen tarttuu.

Vähän aikaa sitten oli kuitenkin upeaa istua sellaisella luennolla, että kirjoitin omia muistiinpanojani kynä sauhuten ja nimenomaan luennoitsijan innoittamana. Nimittäin, meillä oli alamme huippuosaaja, Tuula Suontamo luennoimassa puhtauden merkityksestä ja hänellä oli todella paljon uutta tutkimustietoa mukanaan kaikista niistä asioista, jotka ovat askarruttaneet alaamme vuosikausia.

Puhtauden merkitys ei olisi voinut enempää korostua Tuula Suontamon luennolla! Olemme todella tärkeä linkki työelämää ajatellen, sillä haluamme tarjota korkealaatuisia koulutuksia maakunnan tarpeisiin niin, että ei tarvitse aina lähteä muualle Suomeen koulutuksiin. Toki olisimme toivoneet auditorion täyteen kuulijoita, mutta hyvä näinkin. Toivottavasti Tuulan tuomat tutkimustulokset leviävät ympäri maakuntaa ja työpaikoilla sekä meillä oppilaitoksessakin lähdetään todella miettimään, mikä on siivouksen osuus puhtauden tuottamisessa arkityössä.

Alamme on siinä mielessä todella haasteellinen, että työntekijäksi pääsee ilman koulutusta, tämä siis valtakunnallisesti tyypillistä. Valitettavasti kaikissa työpaikoissa perehdytystäkään eivät tee alan koulutuksen saaneet henkilöt. Näin kierre on valmis alkamaan; siirretään perinnettä ja omia opittuja tapoja kyseenalaistamatta niiden toimimista käytännössä. Tästä on hyvä esimerkki keskivertosairaslomapäivät eri aloilla Suomessa. Voiko työmme oikeasti olla niin raskasta, että meillä on miltei kaksinkertainen sairaslomapäivien määrä verrattuna muihin aloihin, vai olisiko syynä juuri se, että teemme työtä kotityömenetelmillä laitossiivouksessa?

Jokin aika sitten minulla oli koulutuksessa ryhmä, joista 7 henkilöä kymmenestä sanoi, että he siivoavat kotoa opituilla tavoilla, kun ei ole muutakaan kerrottu. Kun keskustelimme lisää selvisi, että he eivät tunnista pintamateriaaleja, veden merkitys työssä oli hahmottamatta, ergonomiassa oli paljon kehitettävää ja ihan tavallinen pH-taulukkokin kangerteli. Heillä oli valtava innostus oppia asioita ja kysymysten tulva oli todella suuri. Tämä ryhmä ei valitettavasti ollut suinkaan poikkeus. Ihmiset yleensä haluavat oppia uusia asioita jos heille suodaan siihen mahdollisus. On myös muistettava, että jatkuva kiire työssä tekee ihmisistä stressaantuneita ja lopulta välinpitämättömiä - on selvää, että työn kehittämiseen ei riitä paukkuja kun itse työn tekeminen on oman jaksamisen äärirajoilla.

Haluan korostaa, että meillä on paljon myös niitä, jotka oikeasti tietävät kaikki edellä mainitut asiat! Meillä on paljon alan huippuosaajia ja arjen kehittäjiä, jotka pitävät työtä haasteellisena ja keksivät uusia ideoita sen kehittämiseen!!!

Monesti kuulee kentältä, että työntekijät eivät vaan halua käyttää koneita, eivät vaan halua käyttää valmiiksi kostetettuja pyyhkeitä, eivät vaan halua muuttaa työmentelmiään. Onko se todella halusta kiinni? Entäpä jos olisimme töissä ravitsemiskeskuksessa elikkäs aiemmalta nimeltään laitoskeittiössä, mutta emme vaan haluaisi keittää perunoita painekaapissa, emme vaan haluaisi noudattaa vähäsuolaista ruuanvalmistusohjetta, emme vaan haluaisi käyttää viipalointikonetta veitsen tilalla? Olisiko se mahdollista? Onko syynä se, että tuotamme tavallaan aineetonta palvelua, jota asiakas ei kokonaisvaltaisesti pysty arvioimaan ja jossa laatuheitot alkavat näkyä monesti vasta pitkässä juoksussa? Uutta ei voi oppia hetkessä - onko uuden oppimiselle ja vanhasta luopumiselle oikeasti varattu riittävästi aikaa tai lainkaan aikaa?

No nythän vaivuin synkkyyteen. Korostan, että että meillä on edelleen mahtava joukko ammattilaisia, joiden työn laadussa ei ole moittimista! Mutta yksikin henkilö, joka sairastuttaa itsensä turhaan, levittää likaa puhtauden sijasta ja kokee alan tylsäksi sen takia, että siinä ei ole haasteita, on meille kouluttajille potentiaalinen haaste. Meidän olisi saatava ihmiset innostumaan alasta - ei muuta kuin kentälle haavin kanssa kiertämään!!!