eli kansankielellä vessa eli veski. Se onkin monelle puhtausalan ammattilaiselle oikea peitsentaiton keidas, pahin painajainen ja haaste aseptisessa työskentelyssä. Wc:n siivous innostaa kaikkia keskustelemaan, vertailemaan ja esittelemään omia näkemyksiään siitä, mitä se o-i-k-e-a aseptiikka sitten käytännössä tarkoittaa.
Yhden yksikön vessasta selviää helposti ilman sen kummempia eroavuuksia menetelmissä, mutta kun mennnään useamman yksikön wc-tilaan, niin johan alkaa löytyä eroja. Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että ATP-laitteella olemme saaneet luvuiksi n. 60 wc-istuimen vetonupissa ja ovenkahvoissa, mutta yli 300 kahviautomaatin valintanäppäimissä...
Ja näinhan se menee, ehkä. Ensin kostutetaan tarvittavat pyyhkeet. Jos hyvin käy, voi varata omat pyyhkeet kaikille perinteisille kosketuspinnoiksi määriteltäville pinnoille, kuten ovenkahvoille, valokatkaisimille, annostimille ja sitten omansa wc-istuimille. Jos käy huonommin, niin myös usean yksikön wc-tilassa käytetään vain yhtä pyyhettä. Wc-istuimestakin käytetään montaa eri nimeä; wc-allas taitaa olla melko tunnettu. Kansankielessä nimike on pönttö, mutta tutkintotilaisuuksia varten ohjeistamme tutkinnon suorittajia, että pöntöistä ei kannata puhua ainakaan arvioijien kuuloetäisyydellä, ihan vaan väärinkäsitysten välttämiseksi :)
Mitä tarkoittavat värikoodit pyyhkeissä? Jos wc-istuimelle on punainen ja kosketuspinnoille sininen, mutta pyyhkeet pestään samassa koneessa (kuten esimerkiksi keskuspesuloissa), niin onko todella näin, että punaiset pyyhkeet jäävät likaisemmiksi kuin siniset? Vai ovatko pyyhkeet yhtä puhtaita? Jos ovat, niin onko värikoodilla merkitystä. Ja jos eivät ole, niin olisiko syytä vaihtaa pesukonetta? Tästä se lähtee, ensimmäinen ongelma.
Puhtauden tuottaja astuu siis wc-tilaan ja tarkistaa ensin puhtailla kätösillään paperit ja saippua-annostimet sekä tekee mahdolliset lisäykset. Sitten saatetaan vaihtaa jätepussit tyhjiin ja sen jälkeen päästään varsinaisiin hommiin, eli itse siivoukseen. Aloitetaan vaikka ovenkahvoista ja rohkeasti vaan pyyhkeen samalla pinnalla sekä oven ulkokahva, että sisäkahva. Sitten valokytkin, jos kyseessä ei ole wc-tila, mihin valot syttyvät itsestään tai viimeistään siinä vaiheessa, kun olet haahuillut puoleen väliin vessaa ja manannut, että miksi juuri tässä veskissä on lamppu palanut.
Kannattaako vaihtaa pintaa valokatkaisimen jälken vai uskotaanko, että sama pinta sitoo itseensä lian myös annostimista?! Joskus näyttäkuitenkin siltä, että kaikki eivät miellä saippua-annostimien kahvoja ollenkaan siivoukseen kuuluviksi pinnoiksi... Sitten tuleekin jo uusi pohdintaa vaativa vaihe, sillä on arvioitava, pyyhitäänkö peili ennen vai jälkeen altaanpesun. Taito, menetelmä ja peilin paikka määrittävät työjärjestyksen. Kuvitellaan, että peili pyyhitään ensin ja sitten aloitetaan altaan peseminen. Nythän meillä onkin jo käyttöliuos pullossa mukana, ollut jo koko ajan ellei pulloa ole hoksattu laittaa altaan reunalle kosketuspintojen pyyhinnän ajaksi. Käyttöliuoksen väri kertoo jo ammattilaiselle, onko uskottu annostusohjetta vai laitettu kerta kiellon päälle "mie kun niin tykkään vahvoista väreistä"!
Hups, tuossahan on bidee-suihku. Mitenkäs se, ennen vai jälkeen altaanpesun, jos se on tarkoitus harjata. Pesisinkö siis ensin altaan ja sittenhän olisikin kiva puhtaan altaan päällä harjata käsisuihkun hana, vai tekisinkö sen sittenkin toisin päin! Jos suljen silmäni, en näe käsisuihkua ollenkaan, eikä sille voi sitten tehdä mitään - tässä monelle oiva ratkaisu, joskaan ei sieltä suositeltavasta päästä!
Altaan pesussakin on monta vaihtoehtoa, eli milloinka riittää pelkkä pyyhintä ja milloinka on ehdottomasti harjattava?! Ja kastelenko altaan ensin pelkällä vedellä ja vasta sitten annostelen puhdistusaineliuosta pinnalle. Muttamutta, enhän minä ikkunalasiakaan kostuta ensin vedellä, vaan laitan käyttöliouksen suoraan pinnalle; eiköhän niin voi tehdä normaalisti likaantuneen altaankin kohdalla. No nyt jo joku ympäristöaktivisti alkoi huohottaaan niskaan, että vaikka Suomessa ei olekaan (toistaiseksi!) pula puhtaasta vedestä, niin ei sitä tarvitse turhaan loruuttaa harjaamisen aikana. Taitaa puhdistusainekin samalla laimentua? Valitsen nyt menetelmäksi siis pesun, jolloin käyttöliuosta on oltava altaan pinnalla riittävästi; nihkeäksi kostutettua pintaa kun ei kannata harjalla hangata. Mikäs työjärjestys tässä olisi viisasta valita, ihan sama, vaikka ylhäältä alas, mutta järjestelmällisesti. Hanan alapinta on yllättäen hyvin likainen, koska sen puhdistaminen on monella jäänyt tekemättä, ehkä siksi, että harjaosa liian ronskissa liikkeessä roiskuttaa ns. vedet silmille.
Harjauksen ja huuhtelun jälkeen tuleekin tenkkapoo, eli kuivataanko vai ei ja jos kuivataaan niin mitkä pinnat ja miksi. Että voi olla vaikeaa?! Siis osalla ei tod. ole aikaa kuivata hanoja, mutta kalkkisaostumien poistoon on aikaa sitten myöhemmin, tai sitten ei. Osa kuivaa tasaiset pinnat kertakäyttöpaperilla, osa pyyhkeellä. Mutta voih! Nythän se sopivaksi nihkeytetty pyyhe sitten kastuikin (oliko se oikeasti yllätys?!), eli tehdään sitten kosteapyyhintä, tai jos pyyhe oli jo valmiiksi kosteapyyhintään tarkoitettu, niin joustavasti mätkäpyyhintään - mutta pitikös semärkä aina kuivata? Onneksi sattui suojakäsineet käteen, niin ei tunne niin tarkasti noita erilaisia kosteusasteita.
Huh! Nyt sitten sen varsinaisen istuimen kimppuun ja suurin osa aloittaa pesun likaisimmasta osasta, eli sieltä istuimen sisäosasta, mutta miksi? Tämähän sotii vastoin kaikkia pyhiä siivouksen periaatteita. Kuitataan sillä, että välinettä ei käytetä muuhun. Tässä pitäisi muistaa huuhtoa harjaosa huolella ja kopauttaa vielä irtovesi istuimeen, eikä nostaa harjaa likaisena valumaan kuppiin. Sieltä löytyy pahimmassa tapauksessa sattumat poikineen...
Istuimen pyyhintä aloitetaan vetonupista, eikä tarvitse heti vaihtaa pyyhkeen pintaa. Vai tarvitseeko? Jos pyyhkeessä on todella vain 2 neliösenttiä puhdistava pintaa, niin silloin toki kannattaa vaihtaa :); mieti! Eli ei muuta kuin rohkeasti samalla pinnalla vesisäiliön kylkiä pitkin edeten. Huh, tämä taisikin olla miesten wc, sillä vesisäiliön ja istuinosan väli on likainen. Missäs vaiheessa tämä kannattaa pyyhkiä? No vaikka nyt ja sitten voi kääntää pintaa pyyhkeestä. Jos näkyvää likaa ei ole, niin jatketaan vaan samalla pinnalla kansiosalle. Mutta nyt tulee tiukka paikka, moni ottaa kiinni kansiosasta, sehän on siis kosketuspinta! Pitääkö sille vaihtaa puhdas pinta? Nyt suojakäsine aseptiselle omatunnolle ja edetään sitten sen mukaan. Joka tapauksessa, se pinta mille reidet koskettavat, kannattaa pyyhkiä puhtaalla pinnalla. Minä ainakin pyyhkisin. Sitten voidaan iloisesti lasketella vaikka istuimen alareunaan saakka samalla pinnalla.
Nyt tulee järkytys, sillä jos olet vaikka 10 yksikön wc-tilassa, niin ei muuta kuin pyyhkeestä puhdas pinta esille (niitähän löytyy joka tyypiltä 16!) ja seuraavan wc-istuimen kimppuun. VOIKO NÄIN TEHDÄ?! Onko sinulla kymmentä pyyhettä mukana eli jokaiselle wc-istuimelle oma pyyhe? Jos on, niin hommiin sitten, mutta jos ei ole, niin siinäpä sinulle pohtimista; miten hyväkuntoinen pyyhe sinulla on, oletko selvillä millä pinnalla olet menossa ja sitten arvioi sekä naisen logiikalla että maalaisjärjellä, pystytkö tosiaan poistamaan likaa vai aiotko levittää sitä. Näin se menee! Kun pyyhe on kunnollinen ja taittelu sujuu, niin siitä vaan jatketaan samalla pyyhkeellä. Vai uskalletaanko?
Miten voi kestää näin kauan, vaikka todellisuudessa aikaa on kulunut korkeintaa 2 minuuttia. Sitten päästään vaiheeseen, että lattiapinta pyyhitään. Mahdollisuuksia on kuivain ja pyyhe tai levykehys ja siihen lankaosa. Pyyhe voi olla mikrokuitua tai sitten ei. Tässä oiva taistelukenttä, kumpi parempi vaihtoehto. Pyyhkeestä löytyy ammatti-ihmiseltä monta monituista pintaa ja sen voi kääntää vielä toisinpäinkin, mutta lankaosasta pintoja löytynee kolme.
Kostuttamisessa on tämänkin homman juju. Karu totuus on se, että kaikki eivät kostuta pyyhkeitä saatikka lankaosia ohjeiden mukaan, jolloin kosteasta tulee märkä. Märässä sinänsä ei ole mitään vikaa, esimerkiksi silloin, jos janottaa kovasti. No, tästä ei jaksa vääntää enempää... Aloitetaan ovelta ja edetään kohti wc-istuinta. Mutta APUA, täältä löytyi näkyvää pissaa!!! Onko tämä eritetahra? Missä minä yleensä olen, sairaalassa vai koulun vessassa? Onko minun haettava klooria? Ei kai sentäs, jos pyyhe on hyväkuntoinen ja osaan taittaa siitä puhtaan pinnan. Entä jos minulla olisikin ollut sen lankaosa?
Ongelmat eivät lopu tähän; osa nimittäin on sitä mieltä, että välinettä ei tuoda muutoin kuin kantamalla wc-istuimen luota siivousvaunuille, osa uskoo taittelun merkitykseen ja etenee järjestelmällisesti puhtaasta likaisen kautta takaisin puhtaaseen, nimenomaan pintoja taitellen. Mietittäänpä sama tilanne vaikka potilassänkyjen kohdalla; taidetaan iloisesti jatkaa sängyltä toiselle ja välillä vaan taitetaan puhdas pinta pyyhkeestä esille. Miksi tämä ei toimisi wc:n lattialla?! Mietipä sitä!
Kuka vielä väittää, että kuka tahansa osaa siivota!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk... -
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t... -
Tänä talvena on satanut melkoisesti lunta. Keli on ollut myöskin melko lauhaa joten on selvää, että lumen paino on lisääntynyt päivä päivält...
Olipa hienosti kuvattu WC:n siivous, olen juuri samaa mieltä, että noin se menee, suurin piirtein ja tilannekohtaisesti saattaa sitten joskus olla joitakin poikkeuksia. Tämän luettuaan jokainen, ihan jokikinen, ihminen varmasti ymmärtää, että siivoustyötä ei osaa kuka vaan tai kaikki tehdä.
VastaaPoistaAjatelkaa, että ehkä 5 minuutin työskentelyyn mahtuu noin monta ongelmanratkaisutilannetta. Kyllä henkilön joka siivoaa WC-tiloja (ja siis mitä tahansa muitakin tiloja) pitää olla todella ammattilainen. Kun tarkaa tutkittua tietoa ei ole, jokainen siivoustyötä tekevä joutuu itse ratkaisemaan nämä ongelmakohdat ja se ratkaisu olisi hyvä ja toivotaan, että ratkaisut tehdään sen teoriatiedon perusteella, joka on olemassa, eikä kotona saadun mallin perusteella (ainakaan pelkästään).
Tuossa ne WC-siivouksen kulmaivet tuli hyvin esille; Millä pyyhkeellä, mikä pyyhitään ensin ja miten usein pyyhkeestä pitää kääntää puhdas pinta? Sitooko se pyyhe varmasti lian itseensä, eikä levitä sitä seuraavalle pinnalle? tai eihän se vaan laske likaa läpi, jolloin pyyhkeestä ei voikaan käyttää enää kaikkia pintoja? Millä käsienpesualtaan reunat ja hana kannattaa kuivat ja miksi? Miten usein suojakäsineet pitää pestä, jokaisen WC-tilan jälkeen vai harvemmin? Jos harvemmin niin monenko WC-tilan jälkeen? Voiko samalla pyyhkeellä siirtyä WC-istuimesta toiseen pyyhkeestä puhtaan puolen kääntämisen jälkeen? Onko bideesuihku kosketuspinta vaikka se viedäänkin lähelle jotain muutakin paikkaa? Voiko WC-istuimen pyyhkiä loogisessa järjestyksessä ylhäältä alaspäin vai onko se mahdollinen vetonuppi likaisempi kuin muut osat istuimessa? Onko se vetonuppi likaisempi kuin WC-kopin sisäpuolen ovenkahva? Onko samat periaatteet ja toimintatavat kun siivotaan WC-tiloja sairaalassa tai koulussa? Mikä olikaan WC:n siivouksen tavoite, mihin sillä pyritään? Millainen sen WC-tilan lattian puhtauden merkitys on kokonaisuudelle, jos siellä käydään kengät jalassa? Onko WC-tilan lattia istuimen edessä likaisempi kuin kääsienpesualtaan edessä, samoilla kengillähän siisä seisotaan? Kannattaako tehdä ylimääräisiä töitä tai varotoimenpiteita vai siltä varalta, että jollaine pinnalla voi ehkä joskus olla virtsaa? Onko virtsa vaarallista vai vain epämiellyttävää? Eikös virtsaa ole joskus käytetty jopa puhdstusaineena?
Huh tulipa kysymyksiä ja joku vielä jäi kysymättäkin. Näihin me kouluttajat joudumme vastaamaan aina kun opetamme WC-tilan siivousta opiskelijoille. Ei ihme, että koemme työmme mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi.