Joulumuorin vuodatuksia

Kun olin kuunnellut M.A.Nummisen Joulupukki puree ja lyö kappaleen, oivalsin, että joulun näennäiseen kotoiluun ja sulosäveliin kätkeytyy paljon katkeruutta, surua, raivoa ja väsymystä. Muutaman asian luetellakseni. Miksi? Siksi, että elämä on epäreilu. Siksi, että meillä on niin erilaiset ajatukset ja toiveet joulua kohtaan. Siksi, että osa joulupukeista on oikeesti ihan humalassa aattoillan keikoillaan. Ja siksi, että kännissä oleva joulupukki löytyy liian monesta perheestä ihan omastakin takaa. Ja senkin takia, että liian moni lukee idyllisistä jouluista ja joulunvietosta hömppälehdistä ja kuvittelee, että joulun eteen on todella tehtävä jotain konkreettista. Ja paljon!

Esimerkiksi joulusiivous, joulukoristelut, joululaatikot, joulupiparit, joulukinkku, joulukortit, joululahjat, joulukirkko, joulusauna, joulurosolli, joulusilli joulusitä ja joulutätä. Eli meille luodaan mielikuvaa, että joulunvalmistelu on aikaavievää ja vaativaa. Joulua ei suunnitella saatikka valmistella viikossa eikä kahdessakaan.

No tuosta ei sen enempää, sillä itse kuulun etuoikeutettujen ryhmään, joilla jouluaatto sujuu pitkälle suunnitelmien mukaisesti. Ainut haastavuus on se, että kaikkien suunnitelmat eivät kohtaa siinä, mitä joulunvietto kokonaisuudessaan tarkoittaa. Itse asiassa sen pitäisi olla aika yksinkertainen asia: joulupäivänä hipsitään kirkkoon kuuntelemaan joulun ilosanomaa ja sitten tullaan kotiin juhlistamaan Jeesuslapsosen syntymää syömällä perinteisiä jouluherkkuja ja annetaan pari pakettia.

Missä sitten mättää? Miksi moni haluaisi joulun olevan ohi jo ennen kuin se alkanutkaan? Miksi moni kokee joulun pelkkänä painajaisena? Miksi kodeissa riidellään ja tapellaan erityisesti joulun aikaan? Poliisin mukaan jouluna on enempi keikkoja kuin normaaleina viikonloppuina ja kaikkein kurjinta on silloin, kun isä ja äiti viedään putkaan ja lapsi sosiaaliviranomaisille. Keikoilla on yleensä vastassa pillastunut ja kännissä riehuva isä, mutta nykyistä useammin myös äiti. Pitkien pyhien aikana ristiriidat kärjistyvät ja kun mukana on alkoholi, tilanne lähtee lapasesta.

Monen perheen joulumuori haluaa joulun olevan täydellinen. Täydellisyys sanana on epämääräinen ja tarkoittaa hyvin usein eri asioita vaikkapa äitille, isälle ja lapsille. Monessa perheessä siivotaan ja pestään ikkunatkin jouluksi, missä ei ole mitään järkeä, kun joulunseutuun poltetaan kynttilöitä keskimääräistä enempi. Toisissa taas lahjoja on kohtuuttomasti suhteessa siihen, mikä juhla on kyseessä. Joissakin puolestaan viimeisen päälle pateeta ja torttuja ja joulupöytään astuessa varsinainen pääkokki voi olla niin uupunut, että ei jaksa nauttia ruuasta yhtään.

Mietin tuossa, että itselläkin on välillä paineita joulun suhteen. Osa on itse aiheutettuja, osa tulee muilta. Minulla on muutama jälkeläinen, jotka odottavat vielä joululahjoja innoissaan. Kyllähän minä heille lahjoja ostelen, vaikka olen viime aikoina miettinyt, että olisiko sovittava vaikka niin, että jokaiselle ostetaan yksi lahja jonka eurot on määritelty etukäteen. Itse asiassa jouluaattonan minusta on hauskaa katsella, kun muut aukovat paketteja ja iloitsevat lahjoista. Yritän huudella väliin, että eivät rikkoisi lahjapapereita...

Itse en innostu lahjoista ja monena vuonna olen toivonut, että en saisi joululahjoja. Mutta nyt olen oivaltanut, että yksi asia joululahjoissa on antamisen ilo. Ja minä vien sen silloin joltain, jos en halua ottaa vastaan lahjoja. Voivoi! Olen yrittänyt sitten keksiä pieniä lahjoja, jotka olisivat tarpeellisia. Kuten suklaa. Ja kirjat. Ja jumpsuit. Kun tutkii tarkemmin suklaan tuotantoa, ei tee mieli enää sitäkään. Ja kirjojen ostaminen on ympäristön kannalta todella haastavaa; parempi olisi vain lainailla niitä. Jumpsuitiakaan en tarvitse, sillä onhan minulla jo collegehousut ja paita. Että semmoinen joulu on tulossa.

Tarkennan kuitenkin vielä, että jos joku minulle jotain on ostanut, niin tietenkin, sydämestäni, olen siitä iloinen ja kiitollinen. Siitä tässä ei ole kyse.