Koiralle kaljaa?!

Nyt alkoi kiehumaan jo rauhallisen aamuteen aikaan, eikä suinkaan vesi teepannussa, vaan minun ympäristöomatunnossani. Luin nimittäin lehdestä, että koirille on myynnissä omaa, alkoholitonta (no vieläkö prosenteilla pitäisi olla- grrrr...!) olutta. Käytän jatkossa sanaa kalja, sillä olut on mielestäni jossain määrin laadukkaampi versio tuosta mallasjuomasta eikä sovellu kyllä koirille litkittäväksi muutenkaan. No ihan sama, on vaan todettava, että elämme todella rikkaassa hyvinvointivaltiossa!
Amerikassa hurtat ovat voineet litkiä kaljaa jo reilun vuoden ajan, mutta tämän tuotteen en olisi toivonut rantautuvan meille. Tässä on varma voittaja Vuoden turhakkeeksi, minkä Luonto-liitto vuosittain valitsee äänestyksen perusteella. Tänä vuonnahan tuon kyseenalaisen tittelin vei hajustettu roskapussi, josta olen meuhkannut jo aikoja sitten blogillani.

En tiedä, mutta ajattelen näin, sillä olen havainnut itsessäni puritaanista ajattelua niistä asioista, jotka olen määritellyt itselleni tärkeiksi: ymmärrän sen, että kaikkea ei voi antaa kaikille, ymmärrän sen, että osa joutuu elämään köyhysrajan alapuolellakin samaan aikaan, kun muut kansalaiset eli näin jouluaaton julistusta odotellessa voisi sanoa medborgare, rikastuvat (Intiassa 2/3 osaa kansasta eli tuollaiset 800 miljoonaa ihmistä kuuluu tähän köyhyysrajan alapuolella elävään joukkoon). Intiassa on 1,2 miljardia ihmistä ja meille annetaan median kautta jatkuvasti tietoja, että Intia rikastuu ja vaurastuu. MUTTA kyse on 'pienestä' etuoikeutetusta ryhmästä. Ja se on sitten suhteutettava Suomen väkilukuun. Eli monimutkaisten matemaattisten laskutoimitusten jälkeen noin 150 kertaa Suomen kansalaisten määrää kuuluu joukkoon, jolla ei olisi ostaa varaa kaljaa koiralleen.

No tuo oli siis se perimmäinen juttu. Eli minusta tuntuu niin kurjalta, että meillä on länsimaissa varaa tuhlata rahaa mihin tahansa älyttömyyteen. Tuntuu vaan niin epäreilulta. Alkaa tuntua, että ei riittäisi enää yksi 'sponsored child' eli kummilapsi Jepkemoi Keniassa saadakseni sovitettua omassa päässäni tämän maapallon eriarvoisuuden ja ihmisten nöyryyttämisen.

Se nyt on varmaa, että Vilille ei tarjoilla koirien kaljaa. Sehän saa muutenkin säkillisen mustia hiiliä, jotka toisalta menisivät "parempaan" tarpeeseen Puolassa, missä kivihiilen osuus energiantuotannossa on synkät 88 prosenttia.

Näin järkyttyneissä tunelmissa valmistaudun kohti Jouluaatonaaton kohokohtaa, eli rengasmatkaa Pielisen ympäri. Ekaa kertaa hieman epäilyttää se, että erittäin suureksi osaksi ympäristösyistä en ole halunnut nastoja renkaisiin, mutta nyt on kitkoilla haastavaa  lähteä ajamaan.