Olen varmaan jo maininnut, että meikäläinen ei lähde mihinkään jouluhössötyksiin mukaan! Meikä suorastaan uppoaa niihin (välillä). Mutta tänä vuonna siis päätin, että joulu tulla jolkottaa ja itse tyydyn seurailemaan sivusta sen valmistumista. Mitä nyt muutamia pikkuhommia saatan tässä tekaista. Itse asiassa listasin ne, työt siis. Sain peräti kolmekymmentä (30 eli triginta kuten me entisaikojen latinistit sanomme) erilaista työtä, joista joulu muodostuu. Tein pikaisen analyysin lähisuvun aktiivisuudesta auttamisen suhteen ja päädyin tulokseen, että itseni lisäksi tyttö sekä ystäväni olemme ainoat potentiaaliset puuhamiehet elikkäs -naiset, mikäli aiomme viettää suht asiallista joulua.
 |
| Liian pieni vuoka... |
Tuumasta toimeen siis! Ekana päätin leipoa pari taatelikakkua. Tavoistani poiketen tein kakut uudella ohjeella, joka oli hieman monimutkaisempi kuin perinteinen ohje, jossa melkein kaikki aineet vaan kipataan kattilaan. Uudessa ohjeessa kehuttiin, että taikinasta tulee todella kuohkea. Koska olin edelleen hieman lääketokkurassa (tällä kertaa ei siis tarvinnut varastaa lähipiirin pillereitä vaan söin ihan omia), tein pienen laskuvirheen. Osittain syynä voi olla myös trauma, jonka olen saanut kansakoulun Puupääorkesterissa (tästähän kerroin joskus aiemmin). Ohjeessa luki, että taikinaa tulee 1½-2 litraa. Mietin, millaisiin kakkuvuokiin taikina sopii ja päätin pelata varman päälle. Niinpä laskin 2½ desin mittaan vettä ja kaadoin veden vuokaan. Vuokaan sopi myös toinen kipollinen. Näppärästi laskin, että 2½ + 2½ on 1 litra...
Huomasin virheen siinä vaiheessa, kun en enää viitsinyt lähteä voitelemaan ja korppujauhottamaan kolmatta vuokaa. ja hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi, vaikka itse sanonkin!
 |
| Kupsakat kakut |
Näin hienoilta kakut loppujen lopuksi näyttivät. Opin sen, että en todellakaan ole mikään matematiikkanero, mutta tämä laskuvirhe oli jo kaiken huippu; no, ennätys mikä ennätys! Varmaan harva pääsee vastaavaan.
En tietenkään masentunut moisesta, vaan päätin vaihtaa raaka-ainetta ja tekaisin 2 kg lanttulaatikoita ja 1kg porkkanalaatikoita. Sain yhteensä 10 rovetta, kun normaalisti niitä syödään neljä. Tiedoksi vaan, että jouluna meillä siis on pääruokana kasvispitoiset laatikot. Laitetaanpa pari kuvaa, sillä nämä onnistuivat mielestäni todella hienosti!
Ehkä vaikeinta näissä laatikoissa, mistä tässä tyylinäytteenä lanttulaatikko, oli tuo lusikalla pinnan muotoilu. Ystäväni, joka on sentään jonkinsorttinen pitokokki ensimmäisessä polvessa, joutui opastamaan minua lusikalla muotoilemisen saloihin. Ekana painoin liian kovaa, tokana painoin liian hiljaa, kolmantena painoin liian syvälle. Mielestäni sillä nyt niin mitään väliä ole, miten kaunis pinta on. Ymmärsin kuitenkin, että mikäli minä päätän rypytyksestä piirakanpaistossa, en vastaavsti päätä lanttulaatikon pinnan muotoilusta.
Jossain vaiheessa homma lähti taas lapasesta. En ymmärrä, mikä minuun meni, mutta ympäristöomatuntoni oli ilmeisesti pahasti pakkasen puolella kun kävimme kaupassa. Ostin 1½kg bataatteja. Tropiikissa kasvava perunan sukulaissielu bataatti on melko yleinen suomalaisissa kaupoissa, nykyisin. Mutta eipä bataatteja ollut myynnissä vaikkapa 10 vuotta sitten. Niitä tuodaan Afrikasta, Yhdysvalloista, Etelä-Amerikasta, Aasiasta. Yritin googlata, mitä kurjuutta ja harmitusta bataatin viljely aiheuttaa ja ihmettelin, että eipä paljon löytynyt tietoa; reseptejä sitä vastoin valtavasti.
Itse ajattelen sen niin, että bataattia viljellään maissa, missä on puhtaan veden puutetta ja vesi on muutenkin kortilla. En saanut selville, onko jopa sademetsää kaadettu bataattipeltojen takia. Joka tapauksessa, bataatin rahtaaminen tänne meikäläisen ruokapöytään asti on elinkaaren takia minulle kova paikka. Olisin voinut tehdä imellettyä perunalaatikkoa. Mutta tein sitten bataattilaatikkoa. Sen verran sanon, vaikka olenkin luonteeltani perusvaatimaton, että tulipa ensikertalaisen tekemäksi aivan mielettömän hyvän makuista!!! Näitä tuli 6 rovetta...
Loppuhuipennuksena koristelimme pipareita! JEEE!!! Tykkään kovasti! Pieni ongelma minulla tuossa alkuvaiheessa aina on, eli en osaa tehdä sitä leivinpaperitötteröä. Mutta muuten minusta on tosi kivaa koristella pipareita ja väsätä niitä joululaulujen soidessa taustalla. Pipareita tuli paistettua jotain 300, kun suurin osa niistä oli niitä tosi pieniä. Hyvä on, myönnän, jossain vaiheessa alkoi tympimään. Niinpä osa pipareista tungettiin rasioihin ilman mitään koristeluja.
Pipareissahan on sitä kumiinia, mikä on maksalle vaarallista liian suurina annoksina. Lapselle kahden korvapuustin tai 2-10 piparin syöminen saattaa aiheuttaa kumiinimyrkytyksen, mikä taikinassa on siis käytetty kanelia?! No huhhuh! Mietin tätä kyllä tosi pitkään, onneksi painan yli 15 kiloa, joten voin turvallisesti syödä vaikka 7 pullaa ja 30 piparia ilman riskiä ...
Ja tässä lopuksi vielä taidonnnäyte siitä, miten tehdään oikeaoppinen pursotintötterö. Ja mallia näyttä ystäväni, joka on siis ex-kondiittorileipuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti