Täydellinen karjalanpaisti

Tänään oli vielä muutama homma ennen joulun ihanaa kiireetöntä rauhaa. Aamulla laitoin uuniin tulen ja raahasin vielä pari kassillista puita kuivumaan liiteristä. Sitten siivosin makarin ja vessat, sillä tyttö oli luvannut tulla tekemään joulusiivouksen. Ai miksi sitten siivosin jo itsekin?! Niin ihan muuten vaan...
Tytöllä oli nimittäinen sellainen strategia, että hän siivoaa ensin ja minä voin sitten sanoa, mitä jäi tekemättä. Minusta parempi olisi ollut niin, että minä olisin sanonut ensin mitä pitää tehdä ja hän olisi toiminut ohjeistuksen mukaan. Tytöstä tämä olisi tuntunut käskyttämiseltä. Hän haluaa olla vapaa. Niinpä sitten ekan siivoussession jälkeen tarkensimme muutamia paikkoja. Kysyin, oliko olohuoneen pöytä pyyhitty, johon tyttö vastasi, että kyllä oli. Kun tarkastelimme pöytäpintaa parin metrin etäisyydeltä, tyttö muistikin, että ei ollutkaan ehkä pyyhkinyt... Mutta lopputulos oli todella puhdas!!! Olin todella iloinen!!!
Niinpä pääsin kauppareissun jälkeen tekemään karjalanpaistia. Vääräoppisesti ruskistin ensin lihat pannulla, sillä saan näin liemestä kirkkaamman. Sitten vaan vettä, pippurit, sipulit, suolaa ja muutama laakerinlehti pataan ja eikun uuniin. Nyt olen sitten odotellut 6 tuntia, että saisin padat uunista. Aivan, padat. Meillehän tulee aattona vain 8 ruokailijaa, sillä esikoispoika kuvittelee tekevänsä parempaa paistia kuin minä ja uskaltautuu olemaan ekaa kertaa elämässään poissa mamman lihapatojen äärestä aattona. Minä varustauduin vanhasta muistista tekemään ruokaa koko tulevalle perikunnalle.
Huomenna koittaa kiva päivä, sillä Nurmeksessa on taas Immanuel, johon lähdemme tytön kanssa. Hieman huolettaa tuo keli. Minä olen kitkarenkaiden kannattaja, mutta nyt on sellainen keli, että mielellään ajelisin nastoilla. Mutta en saa nastarengaspirssiä lainaan.
Jaaha, pitää lähteä köllimään, sillä olenhan taltuttanut joulukiireen, jota minulla ei ollutkaan.