Mätkyt

Kyllä meikäläisen VV on alkanut huonoissa merkeissä. Taas tuli lunta tupaan ja vauhdikkaasti alkanut painonpudotusprojektini osoittaa hyytymisen merkkejä. Tai kyllä, painoni itse asiassa laski tosi alas hurjaa vauhtia, mutta vain hetkellisesti. Mätkähdin nimittäin koko elopainollani, jossa siis on muutama ylimääräinen kilo, kesämökin ulkorappusissa ylimmältä alimmalle sellaisella rytinällä, että en kerinnyt laittamaan edes kättä suojaksi.  Silloin olisin todennäköisesti selvinnyt rytäkästä pelkällä  ranteen murtumalla.

Meikäläinen vastuuntuntoisena kesämökin omistajana lähti tsekkaamaan talvitilanteen Räksylään. Totesin muun muassa, että tiluksilla oli pelkästää hiiren hyppyjä ja jäniksen papanoita, jotka nekin olivat Vilin mielipahaksi jo hautautuneet lumihankeen. Puhdistin portaat lumesta ja totesin, että rappusille oli kertynyt jäätä. En kuitenkaan rekiteröinyt ajatusta kovinkaan merkittäväksi, sillä ei ollut luistimia mukana.

Niinpä mökin sisätilanteen tsekattuani oli tarkoitus siirtyä ulos ja niin teinkin. Mutta täysin hallitsemattomasti. Kaikki kävi niin nopeasti, että en jälkeenpinkään ole ihan sataprosenttisen varma, millaisen kaaren heitin tuossa jäätyneellä portaikolla. Sen verran kova tälli oli, että ihan itketti! Kun sain raahauduttua autolle ja kotiin, niin ajattelin ensin, että jospa kipu laantuu itsestään. Tunti kotona makoilun jälkeen päätin suunnata kohti päivystystä.

Siellä aikaa meni sellaiset kuusi tuntia lauantai-illan huumaa seuratessa. Röntgenkuviakin otettiin kahteen eri kertaan ja lopulta selvisi, että alimmassa kylkiluussa on murtuma. Ei muuta kuin panacodia ja panadolia ja buranaa niin isot annokset, että niistä riittää vielä lainattavaksi kollegoillekin...

Nyt olen sitten lauantaista saakka makoillut ja tassutellut tässä sisällä ihan vaan muutaman metrin kerrallaan. Välillä huimaa ja välillä etoo, mutta jospa tämä tästä. Kohti seuraavaa koitosta...