Olisiko pitokokiksi?!

Meikäläinen on järjestänyt aika monta juhlaa sen jälkeen, kun olin suorittanut ansiokkaasti Kouvolan talouskoulun keväällä 1979!  Suoraan koulusta valmistuneena uhkuin itsevarmuutta ja ensimmäinen suuri haaste oli isäni 50-vuotissyntymäpäivät, joihin tein n. 6 erilaista täytekakkua. Näin jälkikäteen tarkasteltuna ei voi muuta kuin tehdä johtopäätöksen, että eipä ole paljon järki päätä pakottanut meikäläisellä. Mutta on kyllä nostettava hattua äidilleni, joka luotti leipomistaitoihini niin paljon, että antoi urakan hoidettavakseni.

Tuon jälkeen olen järjestänyt lukuisan määrän kastejuhlia, syntymäpäiviä, rippijuhlia, yhdet kihlajaiset, lakkiaisia sekä valmistumisjuhlia muista pienemmistä kekkereistä nyt puhumattakaan. Jokin niissä on silti mennyt pieleen, lähinnä oman pään sisällä. Oletus on, että kokemuksen karttuessa taito kehittyy ja itsevarmuus lisääntyy. Mutta meitsille onkin käymässä päin vastoin! Toki kokemuksen karttuessa myös taito on kehittynyt ja olen oppinut paljon uusia asioita (kuten VASTA viime viikolla sen, että täytekakkua kohden tulee kostutusnestettä ½ dl/kananmuna), mutta itsevarmuuteni, jossa nyt ei normaalisti ole mitään vikaa, ei olekaan kasvanut samassa suhteessa.

Kolmonen, joka suunnitteli valmistumisjuhliaan, keksi järjestää ne täällä isossa lukaalissa, minne sopisivat kaikki vieraat kertaheitolla väljempiin tiloihin. Ei muuta kuin tuumasta toimeen taas, olipa itsetuntobarometri juhlien järjestämiskäyrällä miten pohjalukemissa tahansa. Nyt juhlien järkkäämisessä oli kuitenkin kaksi isoa muuttujaa; ekanakin olen vv:lla eli oli aikaa tehdä päivällä hommia ja toiseksi; Kolmonen lupasi olla kaleeriorjana koko järjestelyihin käytettävän ajan.


Homma lähti taas ensimetreillä lapasesta. Tuli maalattua niitä seiniä ihan olan takaa. Sitten piti purkaa tuulikaapista vanha komero ja asentaa tilalle uusi liukkariryhmä. Ja vasta tämän jälkeen alkoivat varsinaiset leivonta-askareet. Ensin pullat, sitten piirakat, sitten täytekakkujen pohjat, sitten keksit, sitten voileipäkakut, sitten täytekakkujen täyttäminen ja voileipäkakkujen koristelu. Unohdinko kaupassakäynnit, kuoharilasien pesemisen, pöytien kattauksen, siivouksen, kukkien hankinnan, servettien etsimisen, kuistien järjestelyn...Mitä? Jos en mahdu vanhaan juhlapukuun, niin sitten en! Se nyt on pienin asia näissä pippaloissa.

Olin kyllä onnekas, sillä sain tällä kertaa apua normaalia enemmän. Voin jopa sanoa, että Kolmonen teki kanssani tasavertaisesti todella paljon leipomisia ja auttoi kaikessa järjestelyissä. Siitä kuuluu reilu kiitos hänelle: Että tattista vaan!!! Ehkäpä samalla hänelle selvisi, mitä kaikkea kuuluu ylipäätään juhlien järjestelyyn, siis muutakin kuin se herkkujen tekeminen. Samoin auttoi ystäväni, joka karauttaa aina paikalle kuin Ratsujoukko kuunaan hädän hetkellä. Nelosenkin piti auttaa, mutta kriittisellä voileipäkakun tekohetkellä iski kuumetauti ja meikäläinen meinasi joutua todelliseen liisteriin. Onneksi Kolmosen avokki tuli auttamaan! Kukkien laittamisen delegoin välittömästi suvun ainoalle floristille, Ykkösen emännälle. Eikä tarvinnut pettyä.

No kakkupohjien leipominen on meikäläiseltä onnistunut aina, mutta välillä kosteus on ollut hakusessa. Tällä kertaa googlasin Kinuskikissan blogia ja löysin sieltä ohjeen, mikä antoi hieman varmuuttaa nesteen määrän arvioimiseen. Totuuden nimessä on mainittava, että Kolmonen kostutti ja täytti kakut ystäväni kanssa, joka sitten vastasi koristelusta. Minä kyllä pesin tyllan...

Kun selvisi, että joudun (saan) tehdä ihan itse voileipäkakut, niin lamaannuin hetkellisesti. Mies ehdotti, että ostetaan kakku (perjantaina iltapäivällä). Niinpä googlasin helpot voileipäkakut ja löysin tosi selkeästi tehdyn ohjeen Liian hyvää blogilta. Blogisti oli selvästi ymmärtänyt, että epävarmoille voileipäkakkujen tekijöille kannattaa tehdä tosi selkeät ohjeet. Mutta kyllä, hyvä on, myönnän, ehkä minun ei olisi tarvinnut pilkkoa niitä paprikoita ja suolakurkkuja ja sipuleita niin pieniksi. Mutta kun siinä ohjeessa luki, että "niin pieniksi kuin ikinä pystyt"!!!

N. 2 mm

Reikäkin täytettiin

 

Yksi riittää

Toisesta kakusta tehtiin pyöreä ja toisesta suorakaiteen muotoinen. Itse asiassa pyöreä kakku oli jopa helpompi leikata. Voin kyllä sanoa tämän kokemuksen perusteella, että nyt meitsi osaa tehdä voileipäkakun! Niiden teko heikotti minua eniten, vaikka koko ajan hoettiin mantraa, että jos se on liian kuiva niin sitten se on. On nimittäin kokemusta liian kuivasta täytekakusta. Ja liian kosteasta täytekakusta. Ja toki myös juuri sopivasti kostuneesta täytekakusta. Mutta kyllä on jopa meikäläisen myönnettävä, että jännitti, jännitti miten tarjoilut onnistuvat.

No juhla-aamuna aloitimme hommelit tuossa 9.00 maissa kakkujen koristelulla ja munavoin tekemisellä. Ekan kerran tapahtui niin, että KAIKKI hommat oli saatu tehtyä niin etuajassa, että ei ollut mitään kiirettä.Olisi pitänyt ottaa parempi kuva tuosta juhlapöydästä, kun puolet tarjoiluista uupuu kuvasta, mutta eipä tullut otettua.