Sukkakasa kasvaa

Olen neulonut joulusta lähtien tosi monet sukkaparit. Toki vain yhdet aikuisten kokoa, muut lapsille kuiteskin ja pieniä sukkia on nopea neuloa. Lankaa on vielä jäljellä.  Etenkin keräntähteitä.

Niinpä otin esiin vaakan ja jaoin yhden keränlopun kahteen, grammalleen samanpainoiseen kerään. Varmistin vielä, että molemmat sukat alkavat samalla värillä. Niinpä tuli taas yhdet nätit sukat, joissa on kantapää tylsää yksiväristä keltaista ja loput värikästä jämälankaa. Tuli nätti!

Sukka illassa!

Olen edennyt sukkien kanssa siihen vaiheeseen, että miltei joka ilta tulee neulottua. Silleen, että neulon yhden sukan loppuun ja aloitan uusilla väreillä toista. Olen joutunut kierteeseen, sillä minulla on liian monta kerää eri värisiä tähdelankoja. En voi vain ostaa uutta nättiä väriä ja jättää loppukerää lojumaan pussin pohjalle.

Yritän ratkaista pulmaa siten, että teen resorit tai kantapään yksivärisellä. Näin saan käytettyä kauniita monivärisiä lankoja tehokkaammin. Yhdestä kerästä ei saa kahta sukkaparia, mutta edellä mainitulla kikalla saan kuitenkin kahteen sukkapariin nättiä lankoja maksimaalisesti.

Kunpa minulla olisi kärsivällisyyttä neuloa aikuisten kokoa olevia sukkia. Yksi kerä riittäisi sopivasti sukkapariin. Mutta ei riitä, ei. Nyt teen mieluummin kaksi paria lasten sukkia kuin yhdet aikuisille. Ei tuossakaan ole kovin järjen rippeitä mukana. Taas piti aloittaa yhdet jämäsukkaparit kun sain nuo sinikeltaiset loppuun.

Kirveelle töitä, jatkuu, jatkuu ja jatkuu

Ei lopu puut halkomalla, mutta eivät toki lisäännykään. Tämä tuli todettua eilen, kun kolmen smurffin jengi Kakkosella vahvistettuna oli taas puusavotassa. Tuoreessa muistissa on lause "Ite karsitaan ja sahataan pöllit siitä mihin laippa yltää!". Kyllä on metsuri ajatellut, että mahtuuhan tänne maailmaan, kaikenlaista!

Voe ihmettä!!!

Nyt on tehty neljänä lauantaina töitä ja saatu karsittua ja sahattua pölleiksi 8 puuta. Halottu on 5 puuta kokonaan ja kuudennessa ollaan menossa. Lisäksi on poltettu kahdella kerralla oksia, joita ei voi jättää isännän pellolle eikä ole mitään järkeä raahata niitä myöskään omalle tontille

Nyt halkee!

Tyvipöllit on paksuja! Kunpa Kakkonen arvostaisi fyysistä voimainkoetusta raittiissa ulkoilmassa ja ilmestyisi vielä kolmannenkin kerran halkomaan. Ja neljännen ja viidennen. Saataisiin ehkä pellolta puut halottua ja siirrettyä pihaan. Siellä oottelee sitten toinen mokoma runkoja...

Ilmastonmuutoksen  konkreettinen ilmiö on mm. Se, että mökin pihaan pääsi autolla helmikuun puolivälissä. Siis henkilöautolla! Aivan käsittämätöntä. Voipi olla, että tuo muutaman sentin paksuinen lumi on sulanut siihen mennessä, kun päästäisiin ajamaan halkoja pihaan. Silloin käypi köpelösti! Normisti maaliskuun lopussa on lunta vielä metrin verran.

Lumeton on saunapolku!

Kirveelle töitä, jatkuu ja jatkuu

Taasen meni lauantai rattoisasti puusavotassa. Apujoukot lisääntyivät, nyt paikalla oli kolmen smurffin lisäksi Kakkonen ja Ykkösen pikku-Ykkönen ja -Kakkonen. Haasteetta tuli siinä, että pienimpien apurien huoltoon kului suhteessa enempi aikaa kuin aikuisten. Esimerkkinä mainitsen vaikkapa huussitauot ja siihen kuluvan ajan vaatehuollon osalta. Ajallisesti se tarkoitti noin 25 pöllin halkomisvajetta. Mutta olin varautunut tähän, joten se ei aiheuttanut harmitusta. Tavoitteena oli viettää kiva talkoopäivä ja tässä onnistuttiin täydellisesti.

Niinpä ei muuta kuin kamat pulkkaan ja hommiin. Viikolla oli satanut lunta ja siinäpä olikin tytöille työtä, kun he kaivelivat pöllejä hangen alta ja kuljettivat niitä halottaviksi! Yksi smurffi poltti risuja, toinen karsi  "Tein ite -säästin" - oksia ja kolmas eli mie, halkoi pöllejä.

Kakkonen, tuo vahvin ja riuskin varmaan koko suvusta, pani tuulemaan ja halkoi paksuimpia tyvipöllejä. Ja olipa yllätys hällekin, että siinä oli kova homma! Ei kuulemma tartte lähteä salille enää ja sehän on hyvä! Nimittäin, ei ole salitreenit menneet hukkaan - sen verran kovalla tahdilla alkoi pöllit halkeamaan.

Saunamökissä oli lämmin ja siellä käytiin välillä evästelemässä. Tytöt olivat hurjan reippaita ja vetivät pulkalla klapeja ahkerasti. Päivä oli pitkä, mutta lopussa kerittiin vielä leikkiä laiturilla. Jospa se tästä. Taas saatiin nikritettyä pikkuisen valtavasta urakasta. Vielä riittää töitä!

Sukasta sukkaan...

Meikäläiseen iski neuloosi joulun jälkeen. Tekaisin ensin sukat Ykkösen Ykköselle ja Kakkoselle. Minulla oli jäljellä yksiväristä lankaa ja ajattelin, että siitä on pakko päästä eroon. Niinpä neuloin lisää sukkia.

Onneksi lasten sukat tekaisee nopeasti. Kahdessa illassa, töitten jälkeen olen neulonut sukkaparin. Ei hassumpaa! Kun olin päässyt vihreästä langasta eroon, ostin uutta sini-lila-punalankaa ja neuloin yhdet aikuisten sukat. Aikaa meni yli viikko, koska en millään oisi viittinyt neuloa toista sukkaa. Olin kuitenkin päättänyt, että molemmat sukat on tehtävä valmiiksi! Muuten en saa ostaa uusia kauniita ja motivoivia lankoja. Mulle nimittäin vaikuttaa se langan värikin! Kiva lanka innostaa neulomaan.

Kun sukat oli valmiit, suuntasin kauppaa. Ja päätin, että jatkossa keskityn vain pikkulasten sukkiin.

Saunan lämpömittari

Omalla mökillä on pelkkää pöllien halkomista, joten mulla on nyt aikaa stailata Pupulaa. Siellä on ollut saunassa löylymittari, mikä on näyttänyt tasaisesti 60-astetta ihan koko ajan. Myös silloin  kun saunaa ei ole lämmitetty. Tavoitteena on tekaista löylymittari, missä olisi muutama muukin lämpötila suhteutettuna reaaliaikaiseen lämpötilaan.

Pupulan teeman mukaisesti tarkoitus oli piirtää ihan ite pupua muistuttava kuva voipaperille ja sen avulla sitten laudalle. Mutta, pupun piirtäminen osoittautui todella haastavaksi. Etenkin kun tavoitteena on se, että lopputulos olisi selkeästi tunnistettavissa.

Mutta sitten, yhden vanhan ladonseinälaudan nähtyäni tajusin, että tää on tässä! Laudassa oli täydellinen pupu! Sahasin vaan korvat. Ja nyt alkaa varsinainen työ. Jostain on löydettävä lämpömittari, nimittäin bimetallimittari, minkä saa kiinnitettyä hyvin pupun suun kohtaan. Saa nähdä, miten hieno tästä tulee.

Piikkilanka, josta tuli lamppu

On kiva tehdä jotain käsillään, kun sattuu olemaan talenttia. Sekin on kivaa, että mulla pysyy käsissä niin neulepuikot kuin vasarakin, porakoneesta puhumattakaan. Mutta tänään en tarvinnut kumpaakaan, sillä olin enemmän assistentin roolissa. Ja käyhän se niinkin; tärkeintä on saada vaan puuhata jotain kivaa.

Kävimme Pupulassa viemässä tali-, hömö- ja töyhtötiaisille ruokaa. Samalla otimme mukaan ruostunutta piikkilankaa,  jonka ystäväni, tuo tynnyrisaunojen arkkivihollinen, oli kaukoviisaana kerinyt navetan kupeelle. Nimittäin, joku neropatti oli tehnyt ruosteisesta piikkilangasta kattoseppeleen, jossa oli ledivalot. Tästä inspiroituneena ajattelimme tekaista samanlaisen Pupulan tupaan lieden päälle.

Kun oltiin ruokittu linnut ja istuksittu aikamme laavulla, sormet syyhysivät tositoimiin. Hurautettiin kaupunkiin ja aloitettiin kattovalaisimen teko.

Oli todella helppoa ja nopeaa! Kieputimme piikkilankaan koivupöllin ympärille ja kun kierroksia oli tarpeeksi, laitettiin vielä yksi kierros piikkilankaa koko hökötyksen ympärille. Tuli kyllä todella hieno.

Sitten vaan spraypullo käteen! Eipä mennyt pitkä aika koko hommaan! Kun kevät tulee, laitetaan piikkilanka-valaisin Pupulan lieden päälle. Sitä ennen siihen kiinnitetään vielä pupu-ledivalosarja.