Kuntokuuri jatkuu, ja jatkuu

Meikäläisen kuntokuuri on jatkunut hienosti. Ei ole tullut oikeastaan takapakkia lainkaan, paitsi yhtenä päivänä en käynyt kävelemässä ollenkaan. Löysin lopulta joskus vuosia sitten saamani hieman parempilaatuisen Omronin askelmittarin, joka laskee myös kalorit. Yllätysyllätys, pariston vaihdettuani se toimi moitteettomasti. Ei muuta kuin mittari heilumaan; taskuun siis.

Huomasin, että askelten määrä on suoraan korreloitavissa Joensuun kaupungin aliurakoijalta ostamaan lumiaurauspalveluun. Mitä huonommin aurattu, sen enempi askeleita samallakin matkalla. Olen nyt käynyt hevostalleilla kääntymässä ja silloin kävelen tuollaisen tunnin verran. Matka on pyöreästi 5,2 kilsaa, joten ihan hyvää vauhtia tällaiselle rapakuntoiselle ylipainoiselle pullerolle. Kunhan kunto kasvaa ja keli kevenee, varmaan tuollaiset 6 kilsaa taittuu kepoisasti. Sitä odotellessa mennään personalspoilerin kanssa näin.

Se, nimittäin vanhaherra Vili, meinasi hyytyä tuossa viikonlopun lenkillä. Pakkasta oli reippaat 15 astetta, mutta Vili oli sonnustautunut hienoon uuteen talviulsteriinsa. Lenkin jälkeen se kuitenkin painui pehkuihin ja makasi koko loppuillan täkin alla. Hieman huolestuttaa, että mitenkäs sitten käy, jos spoileri ei jaksakaan kannustaa.
                                                    

Puhut sä musta?

 No sitten se kuitenkin piristyi, kun lupasin lisätä palkkaa. Hyvä juttu! Tartten sparraajan, olkoon se sitten vaikka tuollainen namiriippuvainen hieman pulskahko tanskalaisruotsalainen pihakoiravanhus! Ei tässä itekään missään priimakunnssa siis olla, niin ei kärsi hirveesti valikoida noita trailereitakaan.