Salainen ase

Kuntokuuri on joutunut kriittiseen vaiheeseen; nimittäin pitäisi saada aikaan tuloksia. Kävin hyvin varovasti vaakalla eilen ja masennuin oitis. Kilomäärät eivät ole ollekaan lähteneet laskuun samassa suhteessa, mitä olen tuon toiveen eteen raatanut. Olen jättänyt kaikki karkit syömättä, limpparia en ole juonut kuin lasillisen ja senkin viinimarjamehuun sekoitettuna, kaikki pullat ja keksit ovat jääneet unholaan, sipsejä ja muita mässyjä en onnekseni ole himoinnutkaan kuukausiin.

Olen muuttanut ruokatapoja järkevämpään suuntaan. Syön säännöllisesti. Aamulla keitän puuron. Juon vettä ainakin 1½ litraa päivässä ja päälle teetä kuppikaupalla. Teen terveellisiä smoothieita rahkasta ja puolukasta (siihen on kyllä pakko panna sokeria). En syö kaikkea, mikä ei liiku. Siis todellakin luulisi, että jotain olisi tapahtunut.

Kaiken tämän lisäksi olen kävellyt loppiaisesta lähtien joka päivä (paitsi yhtenä) noin 5 kilsan lenkin. Se tarkoittaa mulla tunnin huhkimista. Parhaina päivinä olen vielä kolannut lunta 20 minsaa lenkin päälle tai parikin kertaa päivässä. Mutta ei! Tällä kertaa poikkesin tavoitani, enkä tehnyt taulukkoa, kuten yleensä aina ennen teen.

Ystäväni, joka itsekin voisi pudottaa muutaman kilon ihan vaan kannustusmielessä, teki minulle eilen taulukon. Hyvä on, myönnetään, käyrä on laskussa. Mutta ei niin kuin itse haluaisin. Nimittäin, JYRKÄSSÄ laskussa.

Sitten muistin, että meillähän on Crosstrainer! Mies osti sen muutama vuosi sitten ja aikoi aloittaa kuntokuurin; helposti, kun ei tartte kuin raahautua sohvalta crossarin päälle ja alkaa juoksemaan. Mutta toisin kävi! Ekan kokeilun jälkeen hän huomasi, että härvelin ominaisuudet tulevat parhaiten esiin futuristisena vaatenaulakkona. Niinpä isomummi aina meillä yöpyessään viritteli paitojaan ja hameitaan crossarin tangoille.

Naureskelin laitteelle ja ajattelin, että en todellakaan viitsi nousta moisen köhelön päälle saatikka, että olisin uskonut sen kuontoa kohottavaan vaikutukseen. Kunnes kerran kokeilin. Juoksin crossarilla sellaiset 10 minuuttia ja kun lopulta sain ohjelman loppuun, hoipertelin likomärkänä ja pää humisevana sängylle enkä ole siihen toista kertaa koskenut.

Joulun alla raahasimme härvelin autotalliin.Se kerkisi lojua siellä siis muutaman viikon kunnes oivalsin, että juuri sitä minä tarvitsen! Hullua rääkkiä pitkien kävelylenkkien lisäksi! Niinpä raahasimme crossarin takaisin sisälle ja aloitin oitis harjoitukset. Pakko myöntää: se on todella tehokas! Jos jaksan kolkutella rakkineella 3 kilsaa 10 minuutissa ja olen sen jälkeen ihan naatti, niin se kertoo kolme asiaa. Eka on tietenkin se, että minulla on rapakunto. Toinen on se, että crossari todella saa tehokkaasti kaikki lihakset (läskit) liikkumaan. Ja kolmas on se, että en osaa vielä säätää ohjelmia juuri itselleni sopiviksi.

Mutta tärkein pointti asiassa on se, että personalspoilerini Vilin nukkuessa, voin vetää itse tehokuureja crossarilla. Vapise Eeva-Leena!!! Täältä tullaan vielä!!!