9.1.2015

Pallohullun päiväkirjasta, osa Mamman matkassa

Minulla on nyt tosi kiva, kun mamma löhöää kaikki päivät kotona. Se ei käy enää töissä, vaan se pitää minulle seuraa. Se sanoo olevansa jollain vuorotteluvapaalla, mutta  en ole vielä ymmärtänyt, mitä se vuorottelee. Kai sitä, kun se nukkuu paljon, sitten se tassuttelee aamutakissa ja lämmittää vuorotellen uunia ja takkaa.

Mutta nyt mamma aloitti kuntokuurin! Se sanoi, että nyt lähdetään lenkille ja menin heti jääkaapin ovelle, mutta erehdyin. Mamma tarkoittikin, että ulos. Ekana päivänä oli niin kylmä, että minulla oli uusi takki päällä. Se on tyhmän värinen, vaikka kukaan ei luulekaan minua tyttökoiraksi, kun murisen ja räyhään niille. Me käveltiin tosi pitkään ja mamma antoi minulle aina namia! Mitä?? Ai niin, mamma antoi minulle ENERGIAnappulan. Koska mamma luulee, että minä olen niin vanha, että en jaksa kävellä muuten.

Oli tosi kiva! Mamma aina keksii kaikkia kivoja juttuja. Hyppelin sen ympärillä, kun se ei meinannut millään muistaa, että minulta loppuu energia. Siitä mamma ei kuitenkaan tykännyt, kun tuijotin sitä ja sen taskua koko ajan, vaan karjui, että minun pitää kävellä kunnolla. Kyllä minulla vähän koskikin niskaan. Ja mamma sanoi, että sitä tympii koirat, jotka tekevät vain namin toivossa kaikki temput. Huhhuh, on mammalla vielä paljon oppimista meistä koirista.

No yhtenä päivänä mamma keksi, että me kävellään tunti yhtä soittoa. ja sitten valemamma tulee vastaan ja hurautetaan autolla kotiin. Se olikin kiva, koska tympii nuuskia omia pissejä paluumatkalla. Kun päästiin kotiin, niin mamma olisi antanut minulle taas energiapatukan, niin valemamma ei antanut antaa! Sen mukaan olen lihava. Kyllä valemamma on hävytön! Minulla on oltava pikkuisen vararavintoa, koska minulla ei ole alusvillaa. Niin se lämmittää sitten paremmin. Se vararavinto, meinaan.

No mamma on valittanut joka kerta, että sillä on liian paljon vaatetta päällä. Kyllä mullakin olisi kuuma, jos olisi toppahousut ja toppatakki päällä kävelylenkillä! Niin tänään mamma sonnustautui tuulipukuun ja laittoi korvalappustereot korviin. Ja otti namia, eikun energianappulat taskuun. Se  sanoi, että minä olen sen personaltraileri ja sillä on minun palkka mukana taskussa! Niin valemammalla ei ole siihen enää nokan koputtamista! Että silleen vaan!!

Mammasta oli kiva, kun se kuunteli musaa koko ajan. Se sanoi, että sill tavalla mennään koko lenkki rytmissä. Mutta eihän sillä mammaparalla ole sävelkorvaa. Niin eikös mennä lompsutettu koko ajan samaa tahtia. Välillä se lauloi, mutta onneksi kukaan ei tullut vastaan. Minä sain mennä edellä koko ajan, koska personaltrailerin pitää kuulemma kannustaa. Tällä menolla mamma on sporttikunnossa parin kuukauden päästä; nimittäin minä olen valmis lähtemään lenkille aina! Paitsi en kovassa pakkasessa! Silloin voin ottaa förskottia.

Nyt mennään!
Mitä? Sanoitko nami?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...