Nyt loppui jossittelu ja alkaa meitsin kuntokuuri! Aloitin kävelyprojektin, jonka avulla hankin sellaisen pohjakunnon, että voin sitten alkukesästä fillaroida vaikka miten pitkälle asti! Minne - se on vielä itsellekin hieman hämärän peitossa. Mutta pitkälle siis! Mutta ei kuitenkaan sellaiselle pitkälle, kuten joku saattaa kuvitella tällaisen "tipattoman tammikuun" kirvoittamana.
Aloitin lenkkeilyn eilen; on siis jo kertynyt kokemusta! Pukeutumisessa tuli lievää ongelmaa, sillä olin laittanut yhden aluspaidan paidan liikaa ja toppahousujen sijasta olisi ollut parempi sonnustautua niihin kuluneisiin tuulipuvunhousuihin, joissa pääsisi vaikka eläkeläisten päivätansseihin. Ai miksikö eläkeläisten? No ne housut siis, ikänsä puolesta...
Kävelin tunnin ja vartin ja olin varustautunut uudella askelmittarilla, johon investoin 7 euroa; tai tarkemmin 6, 95 E. Se toimi tosi hyvin sisällä, kun testasin sitä. Sitä paitsi, minulla on ollut vastaava malli käytössä jo vuosia, mutta se tuli tiensä päähän juuri VV:n alkajaisiksi. En ole välineurheilija, joten en innostunut niistä nykyaikaisista rannekkeista.
Olisi pitänyt olla! Nimittäin, reippailtuani (laahustettuani) koko tuon matkan tuulessa ja tuiskussa saadakseni päivän askeleet täyteen, tuo hemmetin mittari väitti minun ottaneen vain 25 askelta! Ja sisällä se taas toimi moitteettomasti. Koska minulla on terve itsetunto (ja kaikilla minut viime aikoina nähneillä silmät päässä) voin toki sanoa, että olen ehkä hieman saattanut pulskistua. Mutta vain hieman. Tähän pohjautuen keksin äsken teorian, minkä takia mittari toimii sisällä, mutta ei ulkona.
Nimittäin, sisällä ollessani mittari on housussa kiinni ja askelet kertyvät tosi hyvin. Tänäänkin olen ottanut jopa 802 askelta. Mutta kun vetäisin (ahdoin) eilen toppahousut jalkaani, niin mittari saattoi jäädä puristuksiin housujen ja toppatakin väliin. Toppatakki näytti päälläni aika pimakalta, sillä siellähän oli alla se ylimääräinen aluspaitakin. Näin ollen; vähennän nyt vaatetusta ja testaan, auttaako se, että mittari saa olla ns.väljemmin paikoillaan.
Ei muuta kuin testaamaan!
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti