Nyt neulotaan!!!

Meikäläinen on oikein taitava käsistään, minkä asian toki näin vaatimattomana yksilönä voin toki itsekin julkisesti mainita. Ai että olen jo maininnut pari kertaa?! No mutta eihän se oikeastaan haittaa, sillä repetitio mater studiorum est, kuten me -emme kovinkaan nuoret - latinistit usein sanomme (koska se on yksi harvoista lausahduksista, jonka enää muistaa).

Mutta sitten asiaan! Jotenkin ajauduin sellaiseen tilanteeseen, että ympäristöihmisenä päätin ilahduttaa kahta ystävääni, jotka sattuivat täyttämään harmillisen lähekkäin molemmat 50 vuotta, omilla kätteni tuotoksilla. Linnunpöntöt olin suunnitellut lahjaksi jo aiemmin, niistä ei ollut huolta. Jostain ihmeestä sain lisäksi idean, että neulaisen molemmille villasukat ihan omilla pikku kätösilllä. Helpostihan se minulta sujuu, vanhasta muistista - hahhah!

Käytin todella paljon vaivaa saadakseni selville molempien lempivärin ja voisin vaikka lyödä vetoa, että kumpikaan ei tajua vieläkään, miten he sen minulle paljastivat. Mutta eipä tuosta ollut hyötyä, sillä olen fiilispohjalla toimiva ihminen, kun kyseessä on sukkien neulominen. Jotenkin vasta loppuvuodesta (kun alkoi tulla paniikki neulomisen suhteen) hurahdin Suomi100 -teemaan. Niinpä vihertävistä sävyistä pitävä saikin sinivalkoiset sukat viimeisillä metreillä ennen juhlavuoden päättymistä ja sinisestä pitävä puolestaan vihertävät, koska sinivalkoinen villalanka oli loppunut ja jäljellä oli vain kerä vihertävää. Jos Suomi ei olisi täyttänyt 100 vuotta, molemmat olisivat saaneet sukat mielisävyillään.

Joulukuun sukat

Sukkien neulomiseen tarvitsin apuja, eli jouduin virkistämään muistia lukemalla ohjetta ja katsomalla youtubesta sukanneulomisvideota! Ihan oikeesti ja kyllä vaan! Mutta oli todella hyvä juttu! Sillä nyt opin lopultakin neulomaan teräosan silmukat kantalapun vierestä kiertäen! Tulipa todella siisti! Kyllä kannatti perehtyä ohjeeseen, vaikka ajattelinkin olevani ns. vanha tekijä (paino sanalla tekijä eikä suinkaan vanha, kuten joku teistä, oi armaat lukijani, saattaisi huolimattomuuttaan ajatella).  

No lopulta tuli hetki, että saimme juhlia sitä, että 10 vuotta sitten itseään todella nuorina pitävät ystäväni joutuivat toteamaan, että he ovat itse asiassa siinä samassa ikälopussa iässä, missä he kuvittelivat minun olleen täyttäessäni samaiset 50 vuotta, kymmenen vuotta aiemmin. Olihan ne ilon päiviä! Todellakin!!!