Taas lähti lapasesta!

Meikäläisen harrastukset vaihtelevat melkoisesti laidasta laitaan ja kompetenssia löytyy niin puutöistä kuin neulomisestakin. Tämä tuli taasen todennettua, sillä viimeisin iltojeni innostus on - neulominen!

Onneksi on pieneen jalkaan!

Eipä olisi arvannut, sillä niin kovaa työtä vaati ensimmäisten sukkien neulominen ystävien juhliin! Varmaan kymmeneen vuoteen ei ole puikot hyppysissäni viipyneet, sillä neulominen on mielestäni fiilislaji.

Siskoni täytti viime syksynä 65 vuotta, mutta kun hän täytti 50, niin mahtipontisesti ajattelin kilautella sisko-armaalle omin pikku kätösin neulotut punaiset villasukat. Teinkin huimaa vauhtia ensimmäisen. Mutta sitten siihen tuli kaikenlaista säätöä ja estettä. Kuten piti laittaa ruokaa ja muuta pientä sälää. Kun siskoni täytti 60 vuotta, päätin, että nyt neulon sen toisen sukan loppuun ja saan oivan paketin aikaiseksi, mutta en nyt oikein muista, mitä kaikkea siinä sitten olikaan esteenä. Saattoi olla, että piti lähteä mökille tai jotain. No muutaman vuosi sitten Nelonen, tuo ainokaiseni, jolla pysyy neulepuikot käsissä, löysi tekeleeni! Hän tekaisi oitis toisen sukan valmiiksi. Että silleen.

Päätin siis ryhdistäytyä ja itseäni motivoidakseni ostin jopa puiset sukkapuikot; niillä nimittäin neuloo rivakammin ja muutenkin, ekologisesti ajatellen, ne ovat hyvä valinta. Eipä aikaakaan, kun ystävien sukista eroon päästyäni neuloin Ykkösen Kakkoselle pikkuruiset villasukat! Hienoa!!! Ykkönen sanoi, että heillä on niitä villasukkia jo joka nurkassa! Lausunto masensi hieman, mutta kun näin Kakkosen kiskomassa sukkia jalkaansa, ymmärsin, että kyllä oman mummin neulomia sukkia vielä maailmaan mahtuu!

Ykkösen Ykkönen katseli, kun sisko kiskoi sukkia jalkaansa ja ymmärsin yskän! Niinpä hän sai valita mielivärin omiin villasukkiinsa! Valinta oli nopea ja helppo; pikkuinen sormi osoitti varmasti pastellinsävyistä sukkalankaa. Niin minusta tuli sitten neuloja!

Nyt olen jo tehnyt puolessatoista kuukaudessa kahdet aikuisten sukat ja kohta neljät lasten sukat! Viimeiset on kohta puolivälissä, kuten kuvasta voi todeta ja ensimmäiset tähän sarjaan kuuluvat pyörivät jo Ykkösen nuorimmaisen  varpaita lämmittämässä. Voinen itse todeta, että olen hieman yllättynyt itsekin. Siis lähinnä siitä, että sain tähän niin kovan draivin. Toisaalta, kun jokin asia kiinnostaa ja on riittävän korkea motivaatio, niin olen tarmokas toteuttaja. Sukan väreillä on iso merkitys motivaatioon, sen olen tässä kokeneena neulojan huomannut. Mitä kivempi väri, sen hauskempaa on neulominen.

JESSS!!!