Pallohullun päiväkirjasta: Retkellä taas!

Heräsin aamulla ja vähänkö väsytti! Aattelin, että en jaksa nousta minnekään pissille. Mutta Mamma sanoi, että nyt pillerit poskeen ja mökille! Sanoin että syön vain siinä tapauksessa, että se on piilottanut ne paistikastikkeeseen. Niin Mamma sanoi rehvakasti, että onneksi se laittoi niin kivasti kolehtia, että se voi laittaa vaikka minkälaista paistia eikä tule huono omatunto niitten pienten lasten takia! Niin hyvä, koska se paisti on loppumaisillaan ja Mamma voi keitellä minulle uutta sitten. Mutta Mamma katsoi minuun oudosti ja sanoi, että voipi se kuule Vili-poika tämä satsi vaikka riittääkin.

Enempi kuin Iso-Mummilla

Ja taas mentiin! Ihan kuin eilenkin. Ensin haettiin Täti mukaan ja sain istua sen sylissä koko matkan mökille. Vaikka yleensä istun aina jalkatilassa kun Mamman mukaan se on koiralle sopiva paikka. Ja ex-Mamman mukaan se olisi takapenkillä koirien turvavöissä mutta Mamman mielestä sen turvavyön kiinnittäminen on liian haastavaa sille. Joten kerrankin oli kunnon maisemat ja Mamma sanoi, että tämä reissu on ainutlaatuinen. Niin miksi, kysyin. Mutta Mamma sanoi ettei se kuullut mitä kysyin. Mutta maisemat olivat niin valkoisia, että minua alkoi nukuttamaan. Ja heräsin vasta kun Mamma sanoi, että lähdetään moikkaamaan Pupua!

Ja sitten Täti kantoi minut tien varresta Pupulaan, sen ärsyttävän Pupun luo, joka aina pöllii minun kaikki pallot. Mamma sanoi, että tällä kertaa saat Vili ottaa yhden pallon mukaan kotiin, että eiköhän me sille käyttöä keksitä. Ja sitten se katsoi merkitsevästi Tätiin ja Täti alkoi nieleskelemään ja mietin,  että ei nyt luulisi yhden pallon pölliminen olevan niin vaikeaa! Etenkin kun se on minun ikioma pallo! Juuri siksi, Mamma sanoi, mutta en taaskaan tajunnut mitä se tarkoitti. Se puhuu niin kryptisesti nykyisin.

Laavulla pupulassa

Sitten päästiin asiaan, eli Mamma teki tulet uuden laavun nuotioon ja Täti laitteli makkaroita kypsymään. Lisäksi nähtiin taas yksi päästäinen, joka oli kuollut. Niin mietin, että mitähän tarkoittaa jos kuolee. Kun Mamma on alkanut käyttää sitä sanaa tosi usein silloin, kun se puhuu olevinaan hiljaa eikä muista, miten hyvä kuulo minulla on. Se päästäinen näytti ainakin ihan tyytyväiseltä vaikka ei sillä tassukaan liikahtanut. Ja sitten Täti otti sitä hännästä kiinni ja heitti sen metsään. Niin ajattelin, että ottaisikohan Mamma minua hännästä ja heittäisi vain kuusen alle jos minä kuolisin. Ja miksiköhön me käydään joka päivä katsomassa näitä kuolleita päästäisiä, niin kuin eilenkin.

Kuollut kuin kivi

Yksikö vain?!

Mutta Mamma kuuli sen ja sanoi, että sinä poika saat vaan makkaraa! Ja minulle tuli hyvä mieli kun aloin jo huolestumaan kun saan niin epätavallisen paljon herkkuja ja nameja ja Mamma kantelee minua sylissä vaikka ennen se olisi sanonut, että ala nyt piski tulla sieltä, niin että liittyykö se jotenkin siihen päästäiseen. Että Mamma halusi Pupun sijasta näyttää minulle sen kuolleen päästäisen, että jos en tottele niin minulle käy samalla tavalla?!

Mutta Mamma sanoi, että höpöhöpö ja nyt lähdetään Okuun munkkikahveille. Ja niin me lähdettiin!