Pallohullun päiväkirjasta: Tuntuu niin oudolta?!

Mamma sanoi, että minun pitää kirjoittaa tänne, mutta sanoin, että ei huvita. Mamma sanoi siihen, että olisi hyvä jos huvittaisi, sillä kohta meitä kumpaakaan ei naarata. En ymmärtänyt mitä se tarkoitti, mutta Mamma sanoi, että se on savoa. Sitten se alkoi itkemään ihan kuin silloin, kun Iso-Mummi, jolta perin dosetin, nukkui ikiuneen.

Niin mietin, että eipä minulla, pienellä, suloisella, iäkkäällä ja nykyisin todella hyvätapaisella tanskalais-ruotsalaisella pihakoiralla ole mitään sanottavaa. Kun koko ajan on niin outo olo. Tai sunnuntaista lähtien. Nimittäin, minua pissittää ja janottaa ja köhityttää koko ajan. Lisäksi minulle ei maistu ruoka; yäk! Ei silloinkaan, vaikka Mamma ei olisi piilottanut niitä inhottavia lääkkeitä viilin, nakkimakkaran, juuston, paistin tai puuron joukkoon. Niin ei vaan maistu! Ja Mamma sanoi, että nyt tämä ei ole normaalia. Ja minä olin ihan samaa mieltä. Lisäksi oksensin matolle!

Mamma vei minut taas viikoksi hoitoon Tätin luo, koska se voi käyttää minua pissillä päivälläkin vaikka miten usein. Se oli hyvä, koska minua pissittää tosi tosi paljon. Ja usein. Teen nykyisin tyttöpissejä - vähänkö ärsyttää -  mutta onneksi Nicki, se minun paras kaveri ja kaikkein rakkain, ei näe. Mitä minä sanoin?! Olenko seonnut?

No sitten tänään Mamma porhalsi Tätin luo ja taas mentiin. Luulin ensin, että Pupulaan, mutta mentiin sinne ihmepaikkaan, missä näen aina sen naapurin kissan kahtena tai vähintään neljänä! En oikein kerinnyt tehdä mitään, kun Mamma raahasi minut johonkin huoneeseen.

Lääkäri tuikkasi pyllyyn piikin ja alkoi väsyttämään kamalasti. Onneksi sain ajettua ne kaikki 39 naapurin ärsyttävää kissaa puuhun ja lisäksi ne jäivät sinne roikkumaan viiksistään! Että semmosta.

Mutta sitten kuulin, kun Mamma sanoi, että sekö oli siinä sitten? Niin mikä? Sekö kissa? Vai mikä? Yritin kuunnella, mutta en oikein tajunnut mitä Mamma höpisi. Kun se selitti jotain, että onneksi se on nyt minun kanssa kaksi viikkoa koko ajan. Niin mietin, että mitä se meinasi. Mutta sitten Täti kantoi minut autoon ja taas mentiin. Mamma oli outo ja itkeskeli ja Täti nieleskeli tyhjää koko ajan.

Lopulta pääsin kotiin ja Mamma tyrkytti minulle rahkaa, ei maistunut. Sitten Mamma tyrkytti minulle sellaista erikoisruokaa, mitä saan ehkä kerran vuodessa, ei sekään maistunut. Pissitti vaan ja oksetti. Oksensin Mamman olkkarin matolle. Mamma ei ollut moksiskaan vaan sanoi vaan, että sattuuhan sitä. Niin se oli kyllä outoa. Ajattelin testata vähän Mammaa ja oksensin keittiön maton viereen. Mamma vaan hyräili jotain "Päivä vaan ja hetki kerrallansa" ja sanoi, että sattuuhan sitä, Vili-poikani. Vaikka ennen se on aina sanonut, että en ole sen poika, koska me ollaan niin eri näköisetkin.

Että pitäisiköhän minun vielä pissiä eteisen matolle ja katsoa, mitä Mamma siihen tuumaa.