Pallohullun päiväkirjasta: Yöllä koski kurkkuun

Menin nukkumaan illalla mutta sitten heräsin. Ja minua yskitti hirvittävästi. En meinannut saada oikein millään hengitettyä ja tuntui taas oudolta. Sanoin Mammalle, että mikä mulla oikein on?! Kun massussa on joku iso möhkäle ja henki ei kulje vaan pitää röhistä niin kuin se possu, minkä saan aina joululahjaksi. Että käykö minulle niin kuin niille päästäisille?

Mamma sanoi, että  nyt ajatellaan vaan kaikkea kivaa, koska nyt vielä keritään. Ja sitten se kysyi, että onko minulla ollut hyvä  emäntä. Niin on tietenkin, sen parempaa ei Mammasta kyllä saisi. Mutta se olikin kysynyt, että onko minulla ollut hyvä elämä! Niin on!!! Ja sitten joka kerta kun heräsin, niin Mamma piti minua tassua omassaan ja juteltiin koko yö. Tai ainakin melkein, aina silloin kun minua ei röhisyttänyt. Ja kun Mamma ei nukkunut. Tai kun minä en nukkunut.

Mamma sanoi, että 14 vuotta ja 4 kuukautta ja 19 päivää on aika pitkä elinaika jopa meille tanskalais-ruotsalaisille pihakoirille. Että siihen mahtuu kyllä kaikenlaista! Ja olin ihan samaa mieltä! Minulla on ollut ihan tosi hurjan kivaa kun minä muutin meille! Eipä parempaa olisikaan!

Minä 2 kuukautta

Olen saanut olla makkaranpaistossa, virvelöimässä, pilkillä, lumikenkäilemässä, ajamassa poroja, autoilemassa, mökeillä, uimassa,  makkaranpaistossa, pelaamassa palloa, katselemassa lehmiä, soutelemassa, puuntekotalkoissa, siivoustalkoissa, remonttitalkoissa, makkaranpaistossa, iltapissalla, aamupissalla, yksin kotona, Iso-Mummin ja Iso-Ukin luona, joulupukin sylissä, veneeilemässä, sup-laudalla, pulkassa, moottorikelkassa, Saarivaarassa! Ja vaikka missä. Ehkä parasta on ollut ollut makkaranpaisto, joko minä sen sanoin?!

Onneksi vähän lunta

Ja Mamma sanoi, että nyt kun tulee ikää, niin voi tulla myös niitä vaivojakin. Ja se oli löytänyt kuitin, missä minulla oli kolme vuotta sitten todettu joku painauma kurkussa, että vanhemmilla koirilla se on kuulemma tyypillistä. Ja nyt se on vaan painunut se minun kurkku pienemmäksi. Ja se massu on kuulemma pullistunut sen takia, että siellä on joku kasvain, joka vaan kasvaa eikä pienene ollenkaan. Niin minä kyllä arvasinkin sen!

Saanko paketin?

Ja sitten Mamma kysyi, että mitäs minä siihen tuumaan. Niin minua väsytti hirvittävästi ja ajattelin, että saisinpa vaan nyt nukkua. Ja sitten nukahdin. Kun heräsin, niin Mamma piti minun tassua omassaan ja se oli kyllä tosi kiva.

Mietin, että onhan tässä tullut tehtyä yhtä jos toistakin, mutta yksi reissu olisi saanut jäädä tekemättä! Nimittäin se, kun Mamma raahasi minut lumikenkäilemään ihan pentuna kovassa pakkasessa eikä tajunnut, että takin alle meni lunta. Ja minulla oli ihan hirvittävän kylmä kunnes Mamma tuli järkiinsä. Ensin se sanoi, että nyt poika vaan karaistutaan, mutta sitten se sanoi, että herrattunen aika, tuo koirahan on ihan jäässä?! Ja kun minä siitä jutusta muistutin Mammalle, niin se sanoi, että anteeksi. Kun se ei ollut vaan ymmärtänyt! Ja sehän oli sillä selvä sitten.

Aika hyvin on kyllä mennyt, kun vaan yksi tyhmä juttu koko elämässä. Että siihen malliin on ollut kyllä hyvä elämä. Että olisi kiva vaan kölliä ja miettiä, mitä kaikkea sitä onkaan puuhattu näitten vuosien aikana. Mutta minä sitten vähän nukuin taas. Kun koko ajan väsyttää. Ja Mamma sanoi, että tänään vietetään semmoinen päivä, ettei tule enää toista. Niin samanlaistako päivää, kysyin, mutta Mamma lähti huoneesta ja sanoi, että ei kuullut mitä kysyin.

Oma penkki 4 vuotta sitten!