Pallohullun päiväkirjasta: Retkellä!

Mamma sanoi aamulla, että nyt mennään mökille, kun voihan se olla, että sinne ei ihan heti tule lähdettyä. Sitten se katsoi minua ihan liian pitkään; niin pitkään, että pyysin siltä namin ja sain sen heti. Mamma taitaa olla sairas.

Ei kyllä huvittas...

Mutta sitten taas mentiin. Mamma hurautti Tätin pihaan ja se kampesi kyytiin ja pääsin istumaan etupenkille. Outoa, ajattelin, mutta Täti sanoi, että sillä on niin isot kengät, etten muka mahdu jalkatilaan. No hyvinkös minä siinä sylissäkin viihdyin! Ja lossilla tajusin, että mennäänkin ihan omalle kesämökille, jossa en ole käynyt sitten syksyn jälkeen kertaakaan.

En kyllä jaksanut kävellä yhtään metriä, etenkin kun minulla oli se typerä puku päällä. Niin Mamma ja Täti kantoi minua vuorotellen ja Mamma valitteli, että olen kuulemma entisestään pulskistunut. Mikä voi pitääkin paikkansa, sillä minun maha on alkanut painaa tosi paljon ja sinne on ilmestynyt joku iso pallukka. Mamma aina kokeilee sitä ja sanoo, että se on menoa nyt. Niin ulosko, kysyin ja Mamma sanoi, että niinpä juuri, ulos vaan ja pissille. Ja heti minua kyllä alkoikin pissittämään.

Sen näköistä mökillä oli, että ei siellä ollut käynyt kukaan koko talven aikana! Lunta oli hirmuisesti ja vain pari päästäisen hyppyä. Ja niistäkin toinen oli johtanut kuolemaan, sillä Täti löysi kuolleen päästäisen mökin edestä hangesta.

Olipa se parka

 Ja Mamma sanoi, että olipas se surullista. Ja minä sanoin,että voiko sen syödä ja sen jälkeen en nähnyt sitä missään. Niin mietin, että meniköhän sen pääästäisen sielu taivaaseen, niinkuin Iso-Mummin. Mutta Mamma sanoi, että otetaanpas taas muutama kuva, kun on näin kaunistakin. Ja sitten otettiin ainakin miljoona kuvaa minusta, ja minusta ja Mammasta, ja minusta ja Tätistä, mutta ei niistä maisemista. Ja Mamma sanoi, että niistä kerkiää ottaa myöhemminkin.

Näkyykö lossi!

Ja sitten päästiin asiaan, että paistamaan makkaraa ja syömään herkkuja saunamökkiin. Meillä oli tosi hyvät eväät. Söin kokonaisen makkaran ja ison voileivän ja pari piparia, vaikka niitä en kai olisi saanut syödä.

Mamma sanoi, että mitähän sitä ensi kesänä täällä mökillä oikein tekee, että on varmaan yksinäistä. Ehdotin sille, että jospa se heittelisi minulle vaikka sitä palloa. Mutta se vaan huokaili ja sanoi, että miksi se ei kaivanut sitä kuoppaa syksyllä. Niin sille rosvopaistille! Ja sitten minulle tuli haikea olo ja ajattelin, että saankohan minä sitä rosvopaistia ollenkaan, kun sen tekeminen tuntuu olevan niin vaikeaa.

On ne jo kypsät!

Mutta retkellä oli kyllä kivaa, kun käytiin vielä isossa mökissäkin katselemassa paikkoja. Ja Mamma sanoi, että katsohan nyt tarkasti niin muistat sitten  miten kivaa meillä on ollut kesällä. Ja olin kyllä samaa mieltä. Kävin katsomassa kaikki huoneet ja Mamma ja Täti alkoivat itkemään, mutta Mamma väitti että eivät alkaneet vaan niillä meni vaan roska silmään, molemmilla, yhtä aikaa. Ja Täti ei sanonut mitään, vaan nieleskeli vaan kun sillä oli kuulemma mennyt räkää kurkkuun. Niin minä poika sanoin, että nyt lähdetään täältä kotiin, kun alkaa jo kylmämäänkin.

Enkeli?