11.12.2018

Pipareitakin piisaa!

Olen monena vuonna miettinyt, olisiko järkevää ostaa piparkakkutaikina valmiina kaupasta. Ja joka Joulu teen sen itse. Niin tänäkin vuonna. Ykkösen jälkikasvu oli tulossa mummilaan viikonlopuksi ja keksin, että mehän voimme paistaa piparit yhdessä. Kyllä nyt 5- ja 4- vuotiaat ovat jo sen verran taitavia siinä touhussa!

Ensin muotteja oli kaksi







Sitten niitä oli kuusi







Sitten ne lähti lapasesta




Ei muuta kuin käsien pesulle ja pipareita kaulimaan. Olin saanut kollegalta lahjaksi uuden lumiukko-muotin ja sen lisäksi valitsin muutamia muitakin. Ykkönen ja Kakkonen olivat innoissaan! Ykkönen siitä, että sai niin hyvin irrotettua taikinan muotista ja Kakkonen siitä, että sai syötyä niin paljon piparitaikinaa.

Myös minusta oli tosi hauskaa! Minun tarvitse vai kaulita taikinaa ja tytöt hoitelivat muut työt. No, myönnän, oli hieman haastetta (entisajan stressiä), kun samanaikaisesti kaulitsin taikinaa, vahdin uunissa olevaa peltiä ja pidin silmällä etenkin Kakkosen touhua. Hän nimittäin luuli aluksi, että pöydällä ja pussissa oleva jauho on sokeria ja kerkisi mättää sitä suuhunsa aikamoisia määriä...

Jee! Kivaa!!!
Jossain vaiheessa tulin järkiini ja toivoin, että kumpikaan tytöistä ei muistaisi minun luvanneen, että koristelemme piparit. Sillä se vaihe olisi saattanut mennä jo liian haastavaksi minulle, neljän lapsen äidille ja kolmen lapsenlapsen mummille. Ihan vaan sen takia, että itse nautin koristelemisesta niin paljon, että Ykkönen ja Kakkonen olisivat joutuneet katselemaan vierestä, kun meikä-mummi olisi tehnyt toinen toistaan hienompia koukeroita pipareille.

Eikä he muistaneet, sillä oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, kuten leikkikentällä kiikkumista, lumiukon tekoa, saunomista, Vilin lenkittämistä, iltasatua, aaamusatua, joulukalenteria ja nuotioretkeä, muutaman mainitakseni.


Niinpä sitten illalla, kun tytöt olivat lähteneet, pääsin itse lempipuuhaani. En edelleenkään osaa tehdä pursottimia leivinpaperista; piti pyytää apua ex-kondiittorilta, joka taitaa homman mennen ja tullen.
Tuli nättejä
Namnam!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...