Oli todella poikkeuksellista, että en tehnyt itse ja säästänyt, vaan palkkasin ammattilaisen rempalle tekemään paklaukset, maalaukset, laminaatinasennuksen ja listoituksen. Toki keraamisen laatan ja kalusteiden asennus on aina ollut ammattilaisten hommaa, niitä ei oo ite tullut tehtyä ikinä. Mutta kyllähän sen huomasi, että ammattilainen on selkeästi erilainen kuin harrastelijaremppaaja. Erityisesti asia tuli esille nopeudessa, ratkaisukeskeisyydessä ja työn laadussa. Ne taitavat olla muutenkin melko keskeisessä roolissa näissä remppapuuhissa.
Nyt remppa alkaa olla kohta finaalissa, jahka sähkömies palaa lomilta tekemään viimeiset asennukset ja putkimies saa tehtyä tiskialtaan asennukset. Loppusiivouskin on jo tehty; senkin ostin ammattilaisilta, johon joukkoon itsekin toki lukeudun mitä suurimmassa määrin kuuluvaksi. Onneksi käytin palvelua, sain itse seurustella harvoin näkemieni serkkupoikien kanssa senkin ajan!
Ykkönen teki ison työn ja osittain vielä lomallaan, sillä hän vastasi rempan käytännön toteutuksesta. Samalla hän kuulemma sai makseltua ns.kalavelkojaan eli jeesattua mamma-parkaa kun sattui avuntarve olemaan kerrankin näin päin. No sehän tuntui kivalta, se. Myös Kolmonen hoiti kynämiehen hommat mallikkaasti, eli vuokrailmoitukset nettiin ja nythän mulla jo uusi vuokralainen odottaa innoissaan, milloin pääsee kalustamaan kotia!
Helpotti! Stressasin ihan turhaan. Olen huomannut, että stressaannun nykyisin matalalla kynnyksellä. Johtuukohan se iästä? Vanhempana alkaa pelkäämään, että onnistuuko homma vai lähteekö lapasesta väärään suuntaan. Aluksi pelkäsin, että asunto ei mene vuokralle. Sitten pelkäsin, että kiinnostuneita on jo ihan liikaakin ja joudun tuottamaan monelle pettymyksen. Nyt pelkään, että kopiokone on taas rikki enkä saa tulostettua sopparia allekirjoitettavaksi.
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti