On kaksi tapaa pestä mattoja

Tämä kuuluu siihen samaan sarjaan, mistä kirjoitin halonhakkuun yhteydessä. Nimittäin työtekniikasta. Kaikilla tuntuu olevan nykyisin painepesukone jopa kotikäytössä. Meitsi tietää, että etenkin räsymattoja pestessä se on liian voimakas ja voi kuluttaa ennenaikaisesti maton kuteita ja lointa. Jo noista kahdesta sanasta voi päätellä, että talenttia riittää tekstiilipuolellakin. Olenhan nimittäin opiskellut kaksi pitkää vuotta kudontaa! Siellä tuli luotua loimia, loukutettua, lihdattua, häkilöityä, kehrättyä, niisittyä ja kudottua, vain muutamia mainitakseni.

Ja sitten asiaan. Painepesukoneessa on oleellista, että lika saadaan kuljetettu paineistetun veden avulla pois pestävältä pinnalta. Olen monesti miettinyt, että aika monesti ihmiset uskovat koneen tekevät itsestään mitä tahansa eikä välttämättä viitsitä perehtyä vaikkapa käyttöohjeisiin tai toimintaperiaatteeseen. Vedenkulutusta ajatellessa painepesukone on hieman hankala, sillä pienellä vesimäärällä saadaan siitä isot tehot irti. Se kuluttaa kuitenkin sähkön lisäksi vettä, mikä joutuu jätevedenpuhdistamon kautta jokeen. Vaihtoehtona olisi pestä matot joen/järven luona, maalla olevan pesualustan päällä. Tällöin likavesi, missä on myös kemikaaleja, imeytyisi maahan eikä valuisi vesistöön. Käytössä olisi oltava zeolittiia (ai että miten vihaan tuota sanaa!!!) sisältävä aine, kun siis puhutaan ilman jätevesijärjestelmää olevista kohteista. Parasta olisi, jos mattoja ei tarvitsisi pestä lainkaan, tai ainakin harvoin. Tämä lienee mahdotonta taloudessa, jossa TYTTÄREN omistama piski vierailee.

Tässä iloinen matonpesijä suuntaa paineistetun veden kohtisuoraan pestävälle pinnalle, vanhanhkon räsymaton kuteita ja lointa kohti. Tarkoittaa sitä, että likavesi joutuu suoraan maton toiselle pinnalle, eikä puhdistustulos ole täydellinen. Aika lähelläkin tuo suutin näyttää olevan.

Tässä puolestaan toimintaperiaatteen sisäistänyt matonpesijä, joka pesee TYTÖN piskin oksennuksia eteisen matosta, on suunnannut painesuihkun oikeaoppisesti viistossa asennossa kohti pestävää pintaa, jolloin likavesi kulkeutuu matolta pois ja pinta puhdistuu huipusti. Alusta on myös kova, jolloin kude ja loimi eivät pääse vaurioitumaan.

Taustalla häämöttää terassin suojapensaita, jonka takana on viinimarjapensas, jonka takana on naapurit erottava aroniapensasaita. Jonka takana on naapurin omenapuu. No sen oksat roikkuvat meitsin tontilla, eli kohta (illan hieman hämärtyessä, koska minulla käy auringonvalo silmiin) käyn pensasaidan (en ahon) laitaa ja JOS mukanani on kori, niin voi käydä kuten Vilille viimeksi, että ne omenat vaan tipahtavat itsestään sinne koriin...HAH!

Pallohullun päiväkirjasta, päivä 5

Minä saa kuulemma kertoa nyt tosi paljon juttuja tänne blogille, kun emännällä on liian kuumat paikat töissä. Se pelkää, että jos se alkaa kirjoittamaan, niin se joutuu sinne Hammaslahteen tai vähintäänkin avaimet otetaan siltä pois. Ja sitten mulle ei oisi varaa ostaa ruokaa. Nimittäin, ensimmäisestä lamautuksesta selvittyään emännän työpaikalla ollaan pihalla kuin lumiukot, mikä olisi muuten ihan ok, mutta nyt on kesä.

No meikäläisellä on päivät tosi kivoja, milloin ne ei ole tosi tylsiä tai sitten ne on vaan ihan normeja. Yleensä olen terve, mutta nyt pyllystä kuuluu ihmeellisiä ääniä ja alkaa haisemaan niin pahalle, että pitää itsekin vaihtaa paikkaa. Äsken kävin oksentamassa ruohoa ja jotain kirkasta nestettä, niin emäntä siitä parkumaan, että sisällä vai ulkona?! Olisi nyt luullut, että sitä olisi kiinnostanut mikä mulla oikein on, mutta ekana pitikin tietää, minne oksensin. Niin siinä kyllä näkee, että välittääkö se vai ei. Nimittäin matosta enemmän kuin minusta.

Eikä se nyt minun mielestä ollut niin suuri asia, kun se joutui viikolla pesemään sekä olkkarin että eteisen matot, kun yöllä tuli mulle paha olo. Varmaan siksi, että joudun syömään ihan omituista ruokaa, enkä saa mitään nameja enää. Saipas se siinä samalla harjoitella sitä painepesukoneen käyttöä, kun se väittää, että sillä ei tule niin puhdasta kuin käsin. Että voisi olla niinkun iloinen ja kiitollinen, eikä alkaa heti räyhäämään, että pihalle siitä oksentamaan. Etenkin kun olin oksentanut vain 7 kertaa. Ja yhdet ripulit. Ei se kuulkaa mullekaan mitään kivaa ole! Kaikki kohta luulee, että en osaa tehdä ulos tarpeita, niin kuin se ärsyttävä piski, se Nicki, joka on muuttanut meille.

Aina valmiina!

Emäntä on ollut partiossa, niin se aina sanoo, että Aina valmis! Niin siitä keksin, että mullahan on ihan sama juttu. Tässäkin olen nukkumassa ja mulla on pallo vieressä, että voin heti noutaa sen, kun vaan joku viitsisi heittää. Se on minusta kyllä ihan käsittämätöntä, että miten ne ei viiti heitellä mulle sitä. Onko iso vaiva, kysyn vaan! Minä vielä yritän helpottaa sitä heittämistä, että olen aina paikalla pallon kanssa.

En jaksa kaivaa

Niin kun kesälläkin rakennettiin saunaa, niin oisko ollut iso homma heitellä, kun koko ajan olin siinä ihan vieressä ja olisi vaan tarvinnut ojentaa käsi ja sinkauttaa pallo pöpelikköön. Kyllä minä sen sieltä etsin; on nimittäin meissä tanskalais-ruotsalaisissa pihakoirissa sen verran sisua vaikka Suomessa synnyinkin!

Osta sitten uusi!

Niin pakko sitten yrittää harrastaa tätä palloilua myös sisällä, kun ei ulkona viititä leikkiä minun kanssa. No eikö emäntä ala heti parkumaan, että pois se likainen pallo sängyltä ja mitä yleensä teen pallon kanssa makarin sängyllä?! Niin haloo, kattelin tietysti, että onko naapurit pihalla ilman minun lupaa ja ajattelin vaan, että tässä oisi sitten pallokin jo valmiina, jos sattuisi heitätyttämään. Niin ei! Alas piti hypätä ja sitä ennen emäntä takavarikoi koko pallon.

Viitsisitsä?

Mulla on Eksu paras kaveri, kun se jaksaa leikkiä ja heitellä palloa koko ajan minun kanssa, mutta ei sitä nyt näe kun niin harvoin. Niin nyt on ilmestynyt uusi, aika pienen tuntuinen, ihminen tänne joukkoon. Sille kävin näyttämässä palloa, niin heti yritti jo ottaa sen minulta! Siitä tulee vielä hyvä heittäjä, jahka saan opetettua.

Tynnyrisaunat tulevat ja tynnyrisaunat menevät

Tämä tarina on sitten totta, vaikka ei olekaan ihan tuore. Nimittäin, tätä ei ole pystynyt kirjoittamaan aiemmin mahdollisten tunnekuohujen takia. Kyseessä on tarina suomalaisesta asiakaspalvelusta tynnyrisaunakaupassa.

Ystävämme, joka ei kylläkään ole tynnyrissä kasvanut tyttö, halusi tynnyrin, jossa voi saunoa. No, pelkästään tämän lausunnon perusteella päähän saattaa putkahtaa monelaisia ajatuksia, joista yksi on vaikka "Ei, ei ja vielä kerran EI!". Mutta kun päätös on tehty, niin sitähän ei muuteta! Etenkään silloin, kun itsellä ei voi olla päätökseen osaa eikä arpaa.

Tynnyrisaunat hyvät puolet: halvempi kuin muut (ei ollut vielä tietoa, että hintaan ei sisältyneetkään kaikki osat), nopea toimitus (niin varmaan), näppärä tuoda valmiina mökkipellolle ("nämä kaverit tuovat tavaran perille vaikka miten ahtaista paikoista" - uskokoon ken tahtoo) ja saunomisvalmis (sitten, kun on ensin porannut mm. viemäriaukon lattiaan ja tehnyt muuta pientä nikkarointia).

Tynnyrisaunat huonot puolet: KARMEEN NÄKÖINEN (siis todella!)!  Jo tuo peittoaa kaikki hyvät puolet, etenkin kun ne osoittautuivat tässä tapauksessa muutenkin katteettomiksi.

Homma eteni näin: ystävä etsi netistä saunoja ja päätyi siis törkeän näköiseen tynnyrisaunaan em. hyvistä puolista johtuen. Koska ulkonäkö ei ole tärkeää (ainakaan ihmissuhteissa), niin ystävä ajatteli, että sama pätee myös saunoissa ja tynnyrisaunan upeat löylyt ovat tärkeämpää kuin sen ulkonäkö. Tuumasta toimeen taas ja saunaa tilaamaan. Löytyi luotettavan tuntuinen (paino sanalla tuntuinen) tavarantoimittaja, jolla oli myyntipisteitä Joensuussa ja jossain muuallakin. Tynnyrisaunat tehtiin Virossa (kannatamme globaalia kauppaa), mutta viimeisteltiin Suomessa (jee, varmaan hintalappu nidottiin seinään).

Monta kertaa kaupantekovaiheessa ostajan puolelta varmistettiin, että sopiiko se kuljetusauto varmasti kapeaa mökkitietä perille. Mutta naisihmisethän ovat tunnetusti tyhmiä kaikissa autoiluun liittyvissä asioissa ja myyjä antoi ymmärtää, että elä tyttö huoli! Tynnyrisauna painaa alle tonnin, joten se tulisi perille markkinoiden pienimmällä  kuljetusautolla, missä on nosturi. Mitattiin vielä tien leveys ja varoiteltiin kivistä, mutta "Nämä kaverit tulevat perille vaikka neulansilmästä!" Kuullosti valheelta...

Sitten alkoi toimituspäivä lähestyä, mutta myyjää oli vaikea tavoittaa. Hänellä oli paljon kokouksia tai hän oli käymässä ulkomailla tai hän lupasi soittaa mutta ei soittanutkaan. Ja kun lopulta hänet saatiin kiinni, niin sauna olikin käsitelty pohjusteaineella vaikka niin ei pitänyt tehä. Ja sitten piti vielä muuttaa sovittua tuontipäivää, kun kuljettajalla oli jossain juhlissa?!  Hälytyskellot löivät päässä niin kova, että joka aamu piti ottaa pari buranaa.

Pienin auto?

Lopulta koitti sovittu toimituspäivä! No huhhuh! Autoon olisi mahtunut kaksi tynnyrisaunaa. Kuljettaja nauroi selällään, kun näki minne tynnyri olisi pitänyt viedä. Niinpä hän päätti jättää saunan nököttämään päätien varteen odottamaan hetkeä, jolloin ystävä saisi hommattua paikalle traktorin, jossa on nostonokka?!? Ehkä viikon tai kahden tai kolmen päästä. Ja mikä on nostonokka?

Voi parkaa!!!

Siinä sitten soitettiin myyjälle, että tämä kuljetusauto ei tainnutkaan olla sitä pienintä mallia, sillä se ei sitten sopinutkaan lupauksista huolimatta mökkitielle. Lisäksi rahdin hinta oli pompsahtanut ja oli nelinkertainen alkuperäiseen verrattuna. Seurasi lievästi sanottuna perisuomalaista verbaalista noitumista, itkua ja hammastenkiristystä.

Jopa minä, joka olen kaikkien viilipyttyjen äiti, kuumenin hieman ja pyynnöstä (korostan sanaa pyynnöstä) soittaa pirautin myös omalla vuorollani myyjälle. Kerkisin antaa melko rauhallisesti (oma arvio) palautetta toimituksen ala-arvoisesta toteutumasta. Päästyäni siihen kohtaan, missä ystävällisesti ilmoitin myyjälle, että aiomme ottaa yhteyttä kuluttajasuoja-asiamieheen, kaveri karjaisi luuriin, että "Sehän on hienoa! Senkun otatte vaan! Ja se sauna lähtee sieltä justiinsa takaisin Joensuuhun!". KLIK!

Moro vaan!

Ja kerrankin lupaus piti! Kuljettaja oli jo kerinnyt ajaa parinkymmenen kilometrin päähän, mutta joutui kääntymään ja saunan kyytiin. Sinne lähti mokoma tynnyrisauna! Ja rahat tulivat tilille seuraavana arkipäivänä, mikä osoitti suurta vastuullisuutta ja asioiden loppuunviemistä myyjän puolelta. HAH!

Pallohullun päiväkirjasta, osa 3 tai ehkä jopa 4

Kuuntelen aika tarkkaan noita ihmisten puheita ja koko ajan emäntä (se ainut ja THE real one eli se, joka antaa enemmän ruokaa minulle) sanoo, että olisi hyvä harrastaa jotain. Se itse harrastaa laihduttamista, mikä on minusta kyllä jotain niin tyhmää, että ei siihen taivu tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran järkikään. Miten joku voi olla niin pöhkö, että ei syö kaikkea mitä on tarjolla?! Minä ainakin syön.

Viime viikolla emäntä oli jättänyt metwurstipaloja lautaselle olkkarin pöydälle, niin vahdin niitä ekana ainakin 10 minuuttia. Koska ilma oli aika lämmin, niin ajattelin sitten, että ne menee pilalle. Niin ihan vaan pikkuisen nousin takajaloille, kun osaan se niin hienosti ja aina kehutaan, niin en voi ymmärtää, että horjahdin ja suu osui siihen lautaselle ja ne metarit lensi minun suuhun. Ihan vahingossa!!!

Niin eikö emäntä ala syyttämään, että varastin ne?! Minä? Siis jotain rajaa sentään! Ekanakin, kumpikohan teki isomman virheen! Miksi pitää jättää ruokaa lämpenemään lautaselle, kun metari olisi säilytettävä jääkaapissa tai mahassa?! Ja sitten sitä räyhäämistä kuunnellessa selvisi, että ne oli tarkoitettu Nickille, sille ärsyttävälle piskille, joka on muuttanut meille. Niin sille kyllä oli ihan oikein, että minä söin ne! Tai siis en olisi syönyt, jos ne ei olisi väkisten lentäneet minun suuhun.

Se, että emännästä oli muka näyttänyt siltä, että olin tarkoituksella noussut takajaloilleni, aukaissut suuni ja hotkaissut metwurstit ihan tahallani, niin on kyllä ihan väärin. Sitä paitsi, viimeisen vuoden se on valittanut sitä, että ei näekään mitään niillä uusilla rilleillään. Niin miten muka on näkö yhtäkkiä parantunut?!

Voi pullaa!

Sitä paitsi, minun mielestä semmoisten vauvakoirien, niin kuin se Nicki, ei tarvitse tietää mitään mistään metwursteista. Minusta se piski saa opetella niitä temppujaan ihan muilla keinoilla. Ja onko nyt metwurstin muka ansainnut, jos pyörii ympyrän ja osaa istua ja mennä maahan? Ei todellakaan, kyllä tuommoiset temput on tehtävä ihan ilman herkkujakin. Minusta sille voisi antaa metaripalan sitten vasta, kun se olisi lähtenyt iltapissille ja jäisi sille tielleen. On se vaan niin ärsyttävä!

 Minä saan harvoin mitään herkkuja. Tässäkin näyttää siltä, että syön juuri paistettua voipullaa, mutta en saanut kuin pikkuisen murun vaan tuostakin pullasta. Sitten emäntä ahmi loput suuhunsa ja alkoi heti valittamaan, että liikaa tuli syötyä. Niin voisi joskus käyttää sitä loogista ajatteluaan itsekin, eli mulle pullat ja namit, niin pysyy emäntäkin hoikkana.

Haloo Hammerfest!

Nimittäin, tässä loman aikana on sattunut kaikenlaista, mutta niistä sitten, kun saan ladattua kännykästä kuvia koneelle. Sitä ennen kerron nyt kaikille teille uskollisille lukijoilleni, joita lienee ehkä 5 kappaletta, seuraavan asian: meitsi aikoo polkea fillarilla (lue: polkee) Joensuusta Hammerfestiin (Norge, Norway, Norjassa) mahdollisesti jo vuonna 2015.

AIVAN MIELETÖNTÄ!!! Asia vaan kirkastui minulle, kun olimme ajamassa (autolla) Kuusamoon jokavuotiselle pyöräviikolle. Sen vaan tietää, kun se oikea tunne tulee. Ja nyt siis aivan kristallin kirkkaana selkisi, että Hammerfest on se tavoitepaikka. Aiemmin olen haahuillut Suomen ympäri polkemisesta tai vähintäänkin Suomen pohjoisosien koluamisesta. Mutta ei, suoraan vaan matoa koukkuun ja nokka kohti pohjoista!!! JEE!!! Olen jo ihan innoissani!

Matalaa profiilia

Laskeskelin alustavasti kolme eri reittivaihtoehtoa. Siinä se pyörii tuossa 1200 - 1300 km:n kieppeissä kokonaiskilometrit. Huomioitavaa on, että ajoprofiili on nousujohteista ja ylämäkiajo on ihan erilaista kuin tasaisella ajaminen. Olen tiedostanut tämän. Mietin, että kolmisen viikkoa siinä saattaisi mennä. Suurin haaste on opetella vaihtamaan rengas fillariin. Sen jos opin, niin Täältä tullaan Norja! (ei Venäjä!).

Paljon on tekemistä! Ekana pitää laskeskella reitit todella tarkkaan ja miettiä yöpyminen. Minä en todellakaan aio nukkua missään teltassa ohuella retkipatjalla ja pelätä, että joku kolkkaa minut. Reitin varrelta on siis löydyttävä jonkinlaista majoituspaikkaa. Sitten on hankittava uskolliseen fillariini etulaukut. Se tasoittaa kuormaa ja tekee pakkaamisestakin helpomman. Yksi iso juttu on ostaa uusi soitin, johon ladataan sellaista musaa, että jaksan tiukimmissakin mäissä (mäeissä? mäkilöissä?) polkea. Luulen, että kuuntelen musat kertaalleen ENNEN lähtöä, välttyäkseni viime reissun tyylisiltä yllätyksiltä... Ja jossain vaiheessa alkaa mielikuvaharjoittelu. Nyt apuna on myös netti, sillä on helppo mennä googlemapsin kautta Hammerfestiin ja raahata keltainen ukko sinne töllistelemään maisemia. Tulee reitti tutuksi, vaikka ei olisi sitä ajanut metriäkään. Että tämmöistä!

Joensuu-Kuusamo varustus

Tikka prkl!!!

Nyt loppui meikäläiseltä pinna! Nimittäin, sain keväällä tekaistua helposti (tietenkin) muutaman linnunpöntön mökille entisten lisäksi. Tein pöntöt huolella, eli varustauduin oravan varalle ja nakuttelin kaikkiin pienet naulat suuaukon kohdalle. Tässä kuvassa nauloja ei vielä näy, mutta parasta uskoa.

No hommahan meni siten, että saatiin peräti ajoissa pöntöt puihin ja ei muuta kuin jäätiin odottamaan, milloin kirjosieppo kerkiää Länsi-Afrikasta Riäkkylään meikäläisen mökille. Kirjosieposta sen verran, että jokainen, joka muistaa Middle of the Road-bändin, osaa laulaa kirjosiepon kanssa.  Vaikka suomalaiset  hävisivät taas kerran Euroviisuissa Markku Aron ja Koivistolaisten kanssa kappaleella "Tie uuteen päivään"- mikä ei todellakaan ole ihme- , niin "Chirp, chirp, chirpy-chirpy-cheep-cheep" sen sijaan jäi ikimuistoisesti mieleen vuodelta 1971 Middle of the Roadin esittämänä. Eikä ihmetytä pätkääkään!

Minulle jäi mieleen myös biologianopettajani Raija Ottavainen, ex-Kempas, joka joutui matkimaan lintujen ääniä itse, sillä meillä ei Lieksassa ollut silloin vielä tuo tekniikka niin kovin kehittynyttä. Erityisesti muistan tällaisen "tsiro tsiro tsi tsip"-ääntelyn, mutta ei nyt tule mieleen mikä lintu niin lurautteli.

Sen sijaan ei ollut hetkeäkään epäselvyyttä, kuka oli murtautunut mökin linnunpönttöihin ja ryöstänyt niistä kirjosieppo-parkojen munat tai jopa poikaset! Käpytikka! Nimittäin, nyt lähtee tikka meikäläisen niemestä!  Tikka oli tuhonnut kolme pönttöä ihan totaalisesti kuten kuvasta näkyy. Ajattele, että ekana joku kirjosieppo lentää Afrikasta asti, jostain Somalian sota-tantereilta meikäläisen rauhalliseen mökkiniemeen ja munia pylskäyttää somat pikkumunat huolella ja rakkaudella rakennettuun pönttöön. Ja sitten joku saamarin käpytikka tekee totaalisen tuhon sekä pöntölle että itse tuotokselle. Koko Suomen reissu ihan pielessä!!! Kyllä harmitti ja raivotti ja suretti.

Meikäläisellä on sitten kovat piipussa seuraavalla kerralla. Ei kannata panna mitään puna-musta-valkoista ylleen!!!

Mä näitä polkuja tallaan...

Pienestä sitä on ihmislapsen aloitetattava tämä maallinen vaelluksensa. Se tuli mieleen, kun meikäläisen perillisiä kokoontui tuossa jokin aika sitten kahvittelemaan ja jokainen jätti sitten kenkänsä kuistille. Siellä keskellä töröttää suvun pienimmän popot sulassa sovussa muitten kanssa.Se noissa kuopuksen kengissä on hassua, että yhtään askelta niillä ei ole tietenkään vielä otettu.

Kengät ovat vale-kengät, sillä nykyisin vauvoillekin tehdään ihan samanlaisia vaatteita, minikoossa, kuin jo isommille ihmisille. Itse asiassa lapsen jalka kasvaa niin nopeasti, että aika monet kengät kerkiää kasvaa ennen kuin kasvu loppuu. Ihan vastasyntyneellä jalkaterä on 8-10cm pitkä ja siitä se alkaa sitten kasvamaan yksilöllisesti, jopa kolme numeroa vuodessa. Se on erikoista ainakin minusta, että jalkaterän kasvu loppuu ennen muuta pituuskasvua.

Tässä koko perheen kengät samassa otoksessa, eli paljon on vielä pojan tyttärellä kasvamista, että iskän tai äipän kenkiä voi lainata kaatumatta. No, nyt jäädään kuitenkin odottelemaan, että milloinka kakara lähtee ryömimään ja vasta joulun tienoilla jännitetään, tepasteleeko napero itse hakemaan pakettia Joulupukilta, vai kerkiääkö Vili, tuo aina auttavainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme napata sen sitä ennen.