Pipo päässä pakkasella!

Olenko jo kertonut, miten älykkäitä tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ovat? Kasvuympäristö muokkaa myös koiran elämää ja sen toimintaa aikuisiässä. Ehkä. Vili on kasvanut sellaisessa ilmapiirissä, että se on pystynyt omaksumaan hyvin monipuolisesti etenkin ympäristön tilaan ja eettisyyteen liittyviä asioita. Se on saanut hyvin vapaamuotoisen kasvatuksen, mikä koiran kohdalla ei ole ollut välttämättä parasta. Nimittäin, se käyttäytyy hyvin itsenäisesti (paino sanalla itsenäisesti, eikä suinkaan hyvin) ja siitä johtuu, että välillämme vallitsee joskus ristiriitaisia käsityksiä  käytöstavoista tai paremminkin niiden puutteesta. No tämähän osoittaa vain sen, että niin ihmislasten kuin koiranpentujenkin kasvattaminen on haasteellista puuhaa.

Vilillä on hyvä itsetunto. Se näkyy erityisesti siinä, että sitä ei haittaa mitä muut ajattelevat siitä. Toisaalta se voi johtua siitäkin, että Vili ei välttämättä tiedä, mitä muut siitä ajattelevat. Koska itse ilmaisen ajatukseni sille melko suoraan vaikkapa kävelylenkillä, niin sen suhteen Vilillä ei ole kyllä ollut koskaan epäselvyyttä. Jo äänenpainostani älykäs piskini tajuaa, menikö vieraan koiran ohittaminen hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. Nyt, kun Vili on muuttanut tytön kotiin, ymmärrän Vilin arvon paremmin. Etenkin kylminä öinä, kun se ei enää tuota lisälämpöä makariin.

Mitä? Ei kuulu!

Tanskalais-ruotsalaisena pihakoirana Vili on tottunut hieman lämpimämpään ilmastoon kuin meillä täällä Joensuun seudulla on. Alusvillattomana koirana se tuntee pakkasen purevuuden herkemmin kuin joku arktinen rotu. Edes ilmastonmuutos ei ole tuonut sille lohtua, vielä. Suomi sijaitsee alueella, missä maapallon lämpeneminen on voimakkaampaa kuin keskimäärin maapallolla. Varmaan jo parin vuosikymmen päästä lumipeite vähenee selkeästi ja sateet tulevat enimmäkseen vetenä. Hiihtosuksien tilalle kannattaa hankkia vesisukset talveksi. Kumikenkien sijaan kannattaa käyttää lumikenkiä kesällä, sillä niiden avulla ei uppoa entistä vetesempään maahan metsissä samoillessa.

Vilille helpotusta ilmaston lämpeneminen tuo kuitenkin siinä asiassa, että sen ei tarvitse enää panna pipoa päähän talvella. Tämä tietenkin sillä oletuksella, että Golf-virran virtaama pysyy kutakuinkin ennallaan. Vili ei ole perehtynyt kovinkaan syvällisesti ilmastonmuutoksen perimmäisiin kysymyksiin. Sitä kiinnostaa lähinnä se, riittääkö viljelymaata tarpeeksi, että se saa jatkossakin syödä siankorvia ja naudanlihaa. Toki se on rajoittanut erityisesti naudanlihan syöntiä, etenkin sen jälkeen, kun sille valkeni, että paras kotieläin on sellainen, minkä voi lopuksi syödä. Noin niin kuin ympäristömielessä...


Käväisin Valion Maito ja Me- lehden sivuilla ja silmiini osui seuraava lausunto "Parhaiten maidontuotannon metaanikuormitusta voitaisiin vähentää pidentämällä lehmien käyttöikää." Käyttöikää? Hyvin, hyvin vaarallinen sanonta Valion omassa lehdessä. Tulipa sitten päästettyä sammakko suusta, eli Valionkin mielestä lehmät ovat pelkkiä tuotantoeläimiä, joita voidaan kohdella joko pidentämällä tai lyhentämällä niiden käyttöikää. Valiohan antaa itsestään hyvin erilaisen kuvan. Tiedäthän, että Valion lehmät osaavat kiikkua ja kirmata muutenkin ihan kaupunkimaisessa ympäristössä. Niillähän on jopa nimet! No, se joka uskoo joulupukkiin, on uskonut siihen, että Valion maitotiloilla jokaisella lehmällä on oikeasti nimi.

Olen oikeesti söpö!

Miten voisin pidentää Vilin käyttöikää?  Vilin painoarvo on sen sosiaalisessa merkityksessä. Sillä se kompensoi tuottamansa ympäristökuorman, vaikka sattuisi joskus syömään lihapullan tai parikin. Kannattaa miettiä sitä, että Suomessa eläimet saavat paljon vähemmän lisäaineita ruuassaan kuin ihmiset. Monesti koira, joka syö raakaruokaa, kuten lihaa ja kalaa, syö paljon terveellisemmin kuin kaikki ne vauvat ja pikkulapset, joille äiti tunkee suuhun teollisesti muunneltuja eineksiä ja täyssäilykkeitä. Kuinkahan ihmisen käyttöikää voisi pidentää? Lähtisikö se jo siitä ihan alusta, ruokavaliosta?!