Ekologinen keulamerkki

Meikäläinen on varsinainen fariseus etenkin autoon liittyvissä asioissa. Muistathan nuo muinaiset fariseukset, jotka näkivät rikan toisen silmässä, mutta eivät malkaa omassaan?! Jos vielä tarkennan nykyteineille, että malka tarkoittaa painavaa parrua, jonka avulla kevyet tuohet ovat pysyneet hyvin paikoilla (tuohikatolla nääs nääs). Rikka puolestaan on tarkoittanut hyvin pientä roskaa ja tarkoittaa edelleenkin; ainakin jos on ostanut rikka-imurin, niin asia käy selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun yrittää imuroida vähänkin isompaa murusta...

No olipa niin tai vaikkapa näin, niin autoil on meitsille vaikea asia. Minullahan on oma auto. Se ei ole sähköauto niin pitkään, kun sähköä tuotetaan Suomeen hiilivoimalla. Se ei ole myöskään mikään ökyauto vaan sellainen, mihin olen laitattanut myös vetokoukun. Se oli virhe! Joudun lainaamaan autoa aina muille, joiden omat autot ovat niin hienoja, ettei niihin kuulemma vaan yksinkertaisesti voi laittaa vetokoukkua. Se olisi nolon näköistä. Toisaalta se, että autollani on monta käyttäjää tuon vetokoukun ansiosta, pienentää hieman sen ympäristökuormaa. Mutta vain hieman.

Hienoissa autoissa on hienot keulamerkit. Todellakin! Eräässä on oikein jaguaari korostamassa sitä, että pirssillä pääsee ylinopeutta jos vaan omatunto sallii. Eräässä toisessa puolestaan tähti kertomassa herruudesta maalla, merellä ja ilmassa, mutta tosiasiassa merkki onkin ollut entisajan kartta, missä Daimlerin perustaja ilmoitti talonsa sijainnin postikortissa vaimolleen. No, molemmilla kotteroilla pääsee siis kiihdyttämään nollasta sataan kymmenen kertaa nopeammin kuin omallani. Mutta kun tulee tarve hyötyajoon, esimerkiksi remonttitarvikkeiden hakemiseen kaupasta, niin jopas tulee mammaa ikävä!

Mutta nyt minäkin olen hankkinut omaan autooni keulamerkin. Sattumalta toki, mutta se oli jotenkin niin teemaan sopivaa. Sniif!

Emberitza Citrinella