Kattia kanssa!!!

Otsikolla ei ole mitään tekemistä naapurin kissan kanssa, vaikka on toden totta myönnettävä, että kissojen omistajat eivät ole kaikissa asioissa yhtä pähkähulluja kuin koirien. En luonnollisestikaan viittaa tällä itseeni, vaan henkilöihin, joilla on lähtenyt luontokappaleiden kohtelu lapasesta jo aikoja sitten. Mutta ensin asian vierestä.

Olin oikein iloisella tuulella, kun tulin töistä kotiin. Tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme Vili, joka oli taas kellotellut koko päivän, pomppasi innokkaana tervehtimään. Vaihdoin vaatteet ja keskityin Hesarin lukemiseen; se oli jäänyt aamulla kesken aikaisen työhönlähdön takia. Vili keskittyi ruokakupinsa tuijottamiseen.

Onneksi, sanon vaan! Hesarissa nimittäin oli revitelty parin sivun juttu aiheesta, miten koirien vaatteiden vienti (?!) on kasvanut valtavasti kymmenessä vuodessa. Suomalaisyritykset Hurtta ja Rukka ovat maailmanmarkkinoilla kärkikahinoissa, eikä kilpailijoiden määrä ole kovinkaan suuri. Yrityksillä on noin 10 varteenotettavaa kilpailijaa koko tällä maapallolla. Hienoa, yrityksille. Pöyristyttävää, ainakin minulle.

Mitenkäs turkin ominaisuus?

 Artikkelissa kerrottiin, että "Lapsellekin halutaan uutta ja hienoa - niin myös koiralle." Niinpä niin, kyllähän nyt ihmislapsonen ja koiranpentu ovat tässä länsimaisessa elintasoyhteiskunnassa täysin rinnastettavissa olevia yksilöitä. Kyllähän nyt koirallekin pitää ostaa jotain, jos lapsellekin ostetaan! Vai pitääkö? Oikeasti? Miksi eläin inhimillistetään näinkin korkealle? Olisiko koira kateellinen, jos sille ei ostettaisikaan mitään?

Ymmärrän kyllä, että eläinten merkitys eri ihmisille ja eri kulttuuriyhteisöissä eläville on erilainen. Eläimet voivat olla ihmisten omaisutta, joita voidaan jalostaa ruuaksi, käyttää tutkimuksissa, kasvattaa viihdyttämään, kouluttaa työhön tai harrastuksiin. Ne voivat olla myös sosiaalisen verkoston ainoita inhimillisiä olentoja. Kaikilla tuotantoeläimillä (mikä sana!) edes Suomessa ei ole olosuhteita, joissa niiden kärsimys olisi pyritty minimoimaan. Mietipä vaikka turkiseläinten häkkejä, parsinavettoja, akvaarioita...Kärsimyksen vähentäminen tai kokonaan kieltäminen olisi vähäisin ja ehdoton vaatimus, sillä millekään elolliselle olennolle (ei edes naapurin kissoille) ei saa mielestäni tuottaa kärsimystä.

Jotkut menevät vielä pitemmälle, eli eläimet halutaan huomioida oikeussubjekteina  ja moraaliyhteisön jäseninä. Tällöin toki naapurin kissan voisi viedä oikeuden eteen ja syyttää sitä kotirauhan rikkomisesta ja ilkivallasta. Kuka maksaisi korvaukset? Vietäisiinkä kissa vankilaan? 

Mutta onko eläimellä oikeus elämään ja millaiseen sitten (niilläkin kissanpoikasilla, joita syntyy kuin liukuhihnata välinpitämättömien kissanomistajien sterilisoimattomille emäparoille)? Miten ne voivat itse ottaa osaa päätöksentekoon ja jos eivät voi, niin voiko niillä olla oikeuksiakaan? Millainen on ihmisen vastuu ja velvollisuus eläimistä? Miksi hindulaisuus ei hyväksy lehmää ruuaksi eivätkä länsimaat koiraa?

Sitten asiaan. Hesarissa siis kerrottiin, miten eläimille ostetaan nykyisin eri vuodenaikoihin sopivia vaatteita. Ne ovat muodikkaita ja materiaalit ovat teknisiä kuten korkealaatuisissa urheilutekstiileissä.

Suomessa niin lämmintä?

Sekin tuli selväksi, että koirien vaatetrendit mukailevat omistajansa karderoopia. Jos omistaja pukeutuu tummiin vaatteisiin, niin piskillekin ostetaan kuulemma samansävyisiä vaatteita. Siinä ei anneta turvallisuutta tuovien heijastinvärien ja -nauhojen tuhota parivaljakon pukeutumiskoodia, jos se sattuisi olemaan vaikka casual.

Koiramuodin trendit?

 Hohhoijaa, sanon minä. Olenkin pudonnut kelkasta tai kasvanut tynnyrissä viimeiset 59 vuotta tämän asian suhteen. Ymmärrän, että koirien kylmänkestävyydessä on eroja. Turkin ominaisuuksilla, kuten alusvillalla ja tuuheudella,  on oma merkityksensä. Isot koirat kestävät paremmin kylmyyttä kuin pienet ja myös ikä vaikuttaa asiaan. Vanhat koirat, kuten tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme Vili, kaivautuu talvella nukkumaan peiton alle. Kiitos, ei tarvitse muistuttaa, että tuolla vanhuksella on talvitakki - siis koirien vaate. Ostin takin tytön pyynnöstä (lue: käskystä), kun Vili-herra oli jo aika vanha. Se ei oikein tykkää takista; ehkä väri ei miellytä sen silmää.

Koirasivustojen mukaan monet rodut kestävät paremmin pakkasta kuin hellettä! Siinä sitä onkin miettimistä. Onko kukaan ajatellut, että vetäisee +20 asteen "helteellä" hurtalleen jäähdyttävän trendipalttoon päälle? No sanon vielä sen, että kyllähän minä ymmärrän, että ihmiset ostavat lemmikeilleen vaatteita. Osa sen takia, että se inhimillistää, osa sen takia, että se helpottaa vaikkapa rapaisen koiran pesua. Ja senkin ymmärrän, että jokainen saa käyttää rahansa mihin haluaa. 

Toivonkin, että kun seuraavan kerran voisi antaa pienen almun johonkin köyhien ihmisten hyväntekeväisyyskeräykseen, niin sieltä kukkaron pohjalta löytyisi vielä roponen ihmisten auttamiseen. Että ne kaikki pennoset eivät olisi menneet viimeisimpään, koiralle hankittuun trendikkääseen vaateostokseen - kun lapsellekin oli sitten ostettu jotain H&M:stä...

Vaikee juosta!

Vain yksi raita!

Liian lyhyt!

Minä EN TAHO olla muotitietoinen!