Riskien ottaminen kannattaa, mutta voin kyllä tunnustaa, että tässä nimenomaisessa tapauksessa mennään hieman äärirajoilla. Nimittäin, miltei rikollisissa puuhissa. Olin tässä pitkän kesälomani aikana mökillä päivän jos toisenkin. Mietin, että olisihan se kiva vähän kalastella; mitään kalastuslupia siihen tarvita!!!
Tuumasta toimeen vaan. Moottoripyörällä vaihdettu uusi paatti kohti avoselkää ja virveliä uittamaan. Vähän katselin ympärilleni, josko kalastuksenvalvojia näkyisi mutta ei näkynyt. En ollut heitellyt virvelillä yli vuoteen enkä kokeillut jigi-kalastustakaan kuin muutaman kerran, mutta sellaisilla taidoilla lähdin kokeilemaan kala-onnea. Oli vaan sellainen fiilis, että kohta jysähtää.
Meillä on veneessä nykyisin kaikuluotain. Se on muuttanut kalastussessiota radikaalisti! Aiemmin vaan hurautettiin vene johonkin sopivalta näyttävään paikkaa ja alettiin heittelemään. Kaloja joko tuli tai ei tullut. Jos ei tullut, vaihdettiin ensin vieheen väriä ja jos ei tullut vieläkään, veneen paikkaa. Kun ostettiin kaikuluotain, niin hurautettiin veneellä järvelle johonkin sopivalta näyttävään paikkaan ja hiljennettiin vauhti etanamaiseen etenemiseen, sitten kytkettiin kaikuluotain päälle ja alettiin töllöttämään luotaimen näyttöä. Alla näytti olevan kaloja tai ei näyttänyt olevan kaloja. Tai näytti olevan pieniä kaloja tai isoja kaloja tai kalaparvi tai vain yksi kala. Mutta ei koskaan riittävästi, tai ne olivat väärässä syvyydessä tai oltiin itse niin syvällä, ettei ankkuri yltäisi pohjaan. Hohhoijaa, kun oltiin siis ajeltu noin kaksi tuntia, ei keritty heittelemään kuin kaksi minuuttia, kun syönti olisi muutenkin loppunut. Että semmoista se on se kaikuluotaimen kanssa kalastus.
Tällä kertaa teimme poikkeuksen. Ajaa hurautimme kohtaan, mikä näytti hyvältä. Laskettiin ankkuri pohjaan ja heitin virvelillä jigin menemään. Kysyin (ihme kyllä - äkkiäkös tuon oppisi kysymättäkin) pari vinkkiä jigin heittotekniikasta. Heti jysähti iso kala kiinni ja ajattelin, että no jopas, itsellenikin, miltei ammattikalastajalle, melkoinen yllätys. Se oli iso! Mutta ei riittävän iso. Nimittäin, sain 44 cm kokoisen kuhan veneeseen mutta mies väitti (varmaan kateellisena), että se on alamittainen. Niinpä laskettiin se takaisin kasvamaan. Googlasin myöhemmin, niin Pielisellä kuhan alamitta on 40 cm mutta Orivedellä 45 cm! Olimme Jänisselällä, joten se on siinä ja siinä...
Ei muuta kuin toinen heitto. Taas jysähti. Ja nyt oli ISO! No meikäläiselle, jiginheiton mestarille, oli yllätys se, että kelaaminen oli todella raskasta. Tuntui, että kampi ei kierry millään. Eräs nimeltä määrittelemätön henkilö jopa epäili, että kyseessä voisi olla uppotukki. Todella törkeää. .
Sillä ei ollut! Se oli 72 cm:n KUHA, paino n. 4 kg 300 gr. Ite sain! Olin vaan niin taitava!
 |
| Jes! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti