Meikäläinen leipoi ja paistoi aikoinaan paljonkin, silloin kun omat lapsoset, nuo silkkihapsoset, olivat pieniä. Silloin leijui pullantuoksu ympärilläni ja kaardemummahattarat vaan pölähtelivät esiliinan taskuista. Ellei sitten sattuneet leivät kärähtämään uuniin. Mutta nyt kaikki on muuttunut. Minua ei enää kiinnosta leipominen!
Mietin, olenko huono mummi, kun paistan lastenlasten kanssa lähinnä vain lettuja. No Ykkösen tytöt ovat toki Piirakka-Akatemian pienimmät jäsenet, mutta silti... Sitten päätin, että miehän olen juuri sellainen mummi, mikä tuntuu itselle luontevimmalta; olen Nikkari-Mummi!
Kokemustakin on karttunut. Olen kerinnyt nikkaroimaan kaikenlaista; muutamana esimerkkinä voinen vaatimattomasti mainita huussin sisustuksen, puulaatikon, terassin, halkovajan, kukkalaatikoita, kasvulavoja, jääkaapinalustan (!), kaivonkannen ja mielettömän määrän linnunpönttöjä.
Pikkutytöt, nuo Ykkösen hienoimmat saavutukset (yhteistuumin miniäni kanssa) olivat tulossa kylään. Sain idean, että pitäähän mummilassa nyt nukketeatteri olla. Tuumasta toimeen siis!
 |
| Tästä se lähtee. |
Pummasin ystävältäni muutaman puukapulan ja keksin nukketeatterin mallin ns. omasta päästäni. Tällä kertaa päätin, että mikäli ristimittaa tarvitaan, panostan siihen todella huolella. Itselläni ei ole oikeastaan mitään teknisiä vempaimia, mutta ystävälläni niitä löytyy joka lähtöön, viimeisimpänä kuviosaha. Ajattelin, että nyt annan periksi, käännän takkia ja myönnän, että kaikenlaiset härvelit, kuten porat ja kuviosahat ja hiomalaitteet ovat todella tarpeellisia myös Nikkari-Mummin pajassa.
Ensin sahasin laudat sopivan mittaisiksi ja sitten aloin hifistelemään. Muotoilin kuviosahalla sekä pystypuut että kannatinpuut (huomaathan ammattisanaston) ja sitten innostuin sahaamaan myös auringon, pilven tatin ja kalan; vaikeusjärjestyksessä. Olipa kiva, kyllä tykkäsin. Olen myöskin taitava, etenkin kun itse sanon. Mutta se on myös faktaa; turha sitä on miettiä, että kylläpäs sitä nyt kehutaan itseään. Kun on monitaitoinen, niin sitä vaan on! Ja mikäpäs on ollessa; tuntuu ihan kivalta.
 |
| Kuviosahalla |
 |
| Runko muotoutuu |
 |
| Kohta valmis |
No kun olin sitten saanut kasattua rungon, niin keksin myös patentin, mistä isäkin olisi iloinnut. Isällä oli aina kaikenlaisia patentteja eri haasteiden ratkaisuun. Miekin keksin, että saan rungon pysymään tukevasti paikallaan ja irrotettua helposti pienen kikan avulla; nimittäin kulmaraudan ja tukipuun. Tästä oivalluksesta iloisena sain idean, että maalaan nukketeatterin rungon tyyliin sopivasti. Ystäväni, tuo kivi-leppäkerttujen äiti, osasi neuvoa minut hankkimaan akryylimaaleja tuubeissa. Halpaa ja kätevää! Tässä vaiheessa minuun iski sekä luovuus että kirpunnylkijämäinen tarkkuus. Onneksi luovuus tuli ensin ja vasta sitten tarkkuus. Lopputulos tässä järjestyksessä tehtynä olikin huippu!
 |
| Ilo tehdä! |
 |
| Detaljit |
 |
| Ite tein - säästin! |
On kyllä kiva olla mummi! Kyllä tällä nukketeatterilla muutaman pullanpaiston korvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti