9.8.2017

Vispilät käyttöön

Olen aikoinaan leiponut niin paljon, että vispilätkin ovat menneet kieroon. Olin laittanut ne kuuliaisena keräykseen, mutta olisi pitänyt vaan muistella isä-papan neuvona, eli "Tarkan talo tarvitsee!" ja laittaa vispilät odottamaan uutta elämään. Mutta en ollut, en.

Minulla on kesämökillä kolme erilaista hellehattua eri tilaisuuksia varten. Yksi on hieman parempiin hetkiin, toinen arkeen ja kolmas raadantaan. Paitsi arki ja raadanta mökillä merkitsevät kyllä aivan samaa; siellä on aina jotain puurtamista. Miksi, saattaisi joku ihmetellä. Siis miksi on oltava eri hattuja, että eikö voi olla ihan samassa lätsässä koko kesää?! Niin en voi, koska olen luonteeltani pikkutarkka. Minulla on myös oma hattu paljua varten (se on lämpöinen). Ja oma hattu veneilyä varten (se pysyy päässä kovassa vauhdissa). Ja oma hattu Paksunimen pizzalla-käyntiä varten (siihen on integroituna radio, jotta aika kuluu rattoisammin pizzaa odotellessa - no ei vaiskaan). Lisäksi minulla on vielä erityinen Mökki-hattu, joka muistuttaa irwingoodmanin valkoista seilorihattua, mutta minun on ruskea.

Ongelmaksi muodostui se, että tänä kesänä eritysesti hellehattuja on joutunut pyörittelemään vaikka missä, mutta yleensä ei päässä. Mietin, että voisin tuunata niille kuistille jonkinlaisen naulakon, niin niistä ei olisi harmia kenellekään. Mutta eipä löytynyt vanhoja vispilöitä, ei. Niinpä piti raahautua kierrätyskeskukseen ja käydä ostamassa omansa takaisin, 50 sentin hintaan kolme kappaletta. Ei paha hinta, mutta eipä olisi maksanut sitäkään...

No tuumasta toimeen vaan! Poralla porata hurautettiin kolme reikää ja kiinnitettiin vispilät paikoilleen. Tuli tarpeeseen! Siinä on hatut kiltisti nököttäneet suurimman osan lomasta.
Kierrätysvispilä
Ihan kiva!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...