Laiskottelun jalo taito

Meikäläisellä on talenttia laajasti hyvinkin erityyppisillä osa-alueilla. Mainitsen tässä muutaman täysin vapaa-aikaan liittyvän: piirakanpaisto (ravitsemispalvelut), säilytyslaatikot ja ylitasoitus (rakentamispalvelut), villasukat (lämmityspalvelut), Pupulan huussi (sisustuspalvelut), oman ulkohuussin tyhjennus (viemäröintipalvelut), Ykkösen Ykkönen ja Kakkonen (lastenhoitopalvelut) ja suvun toilailujen dokumentointi (av-ja digipalvelut).

Yksi taito minulla on todella hakusessa ja se on paikallaanolon taito. Taito olla tekemättä mitään ja kokematta siitä syyllisyyttä tai stressiä. Stressiä sen takia, että tekemättä jätetyt työt eivät meikäläisen kohdalla hoidu ns.itsestään vaan ne on aina jossain vaiheessa tehtävä. Esimerkiksi tukkoon mennyt ränni on huomattavasti miellyttävämpi avata kuivalla säällä kuin vesisateessa. Syyllisyyttä sen takia, että oman pään sisällä olevan äänen mukaan asioista on pidettävä huoli - erityisesti minun. Esimerkiksi mökille ei ole kiva tulla kenekään, jos olen jättänyt paikat sotkuun lähtiessäni (villakoira nurkassa).

Em.taito ei selvästikään ole perityvää. Sen olen huomannut ihan konkreettisesti. Se on hieno asia, joskus. Ei aina. Mietin, miten pääsisin samaan taitoon.

Niinpä tänään mökillä ajattelin ottaa rennosti. Ensin tein kuitenkin pari pikkuhommaa alta pois: maalasin hyllylaudan ja verhotangon (pääsen iltapäivällä ruuvaamaan ne paikoilleen), pesin pensselin (ei sitä nyt kuivumaan voi jättää), kannoin puut saunalle (jos alkaa satamaan niin en kastu kun kannan ne nyt), katkoin oksia aitan edestä (tulee nätin näköistä), raahasin oksat rytöläjään (no ei todellakaan niitä nyt jätetä siihen makaamaan kun kerran on katkottukin), haravoin (ei ollut harava osunut toukokuussa), nostin kivet polun paikalta (polku on saatava kuntoon ettei aitan lattia mene heti pilalle), täytin polun pohjaa (tietysti,siitähän se kunnostus alkaa). Sitten ajattelin, että nyt saa riittää. Nyt lähden lukemaan.

Luin eilisen  lehden ja keitin kahvit. Laitoin takkaan tulen (heinäkuussa -haloo!!!) ja luin kirjaa. Katselin ikkunasta ulos. Katselin toisesta ikkunasta ulos. Kävin hakemassa vettä. Heitin Nickille keppiä. Luin taas väkisten (sattui ei-kiinnostava kirja). No onhan tässä tullut jo huilittua. Tunti melkein. Haluaisin, mutta en vaan osaa asettua.

Että semmosta! Nyt alkoi satamaan. Kyllä tää huiliminen käy työstä!

Vain karvahattu puuttuu

Mie en kuulu siihen ihmisjoukkoon, jolle sää on vain pukeutumiskysymys. Ja olen meuhkannut aiheesta blogilla aiemminkin eli nämä kylmät säät keskikesällä ei ole poikkeuksellista. Mutta se on muutos entisaikoihin, että säätilan muutokset on nopeita, vaihtelut rajuja ja tuulisuus on lisääntynyt. Näin ihan vaan ilman sammakkoakin.

Toisaalta itessä huomaa hauskan ilmiön kesäloman aikana; haaveet muuttuu realistisemmiksi. Ekana toivoin, että olisi tosi kiva jos voisi olla ulkona T-paidassa ja shortseissa. Sitten toivoin, että jos vaikka paitasillaan, että ei tarttes takkia laittaa paidan päälle. Vielä piti laskea toivetasoa, että oishan se kiva jos takki pitää laittaa mutta ei kuitenkaan sataisi. Ainakaan rakeita.

Ja voihan sitä olla sisälläkin. Loma on aina loma. Nicki näyttää, mistä tämän viikon säät on. Ja tarkennan vielä, että ihan pyllystä. Kiitos ja antteeks!

Nicki tuumailee

Minä olen Nicki tai ainakin olin vielä aamulla. Mutta minun nimi on kai muuttunut ja se on TänneNyt!!! Se kyllä passaa, sillä se onkin paljon parempi nimi kuin entinen koska aina kun minun Mummi huutaa TänneNyt ja juoksen heti paikalle niin saan namin. Ja minä olen juossut koko illan koska aamulla en voinut juosta kun olin sisällä.

Minun Mamma sanoi pati päivää tai yötä sitten että se haluaa päästä minusta eroon. Ajattelin heti että sehän passaa jos pääsen Mummin luo Herkkulaan. Mummi asuu Herkkulassa. Se sanoi, että sillä on niin paljon herkkuja että sen pitää antaa niitä minulle. Niin kun ovikello soi olin heti valmis lähtemään. Että ei se haittaa vaikka Mamma haluaisi erota useamminkin.

Mutta Mummi sanoi että nyt mennään Ukkia katsomaan tai tarkemmin ukin hautaa. Ja sitten nielaisi pari kertaa koska sillä oli kuulemma leipää juuttunut kurkkuun. Autolla ajaessa.

Minä etsin Ukkia mutta en löytänyt. Sitten Mummi kertoi että Ukin koti eli se Mummin tekemä laatikko on maassa ja me mentiin sitten sellaisen kiven viereen ja se oli niin nätti paikka ja heti arvasin että siellä se Ukki köllöttelee. Tuli vähän ikävä mutta ei pitkäksi aikaa. Ja sitten Ukki alkoi murisemaan kuten ennen vanhaan mutta Mummi sanoi että höpöhöpö ja se on ukkonen. Mutta kyllä se oli Ukki.

Suomen ns. Kesä

Täällä mökillä aittaremppa on edennyt nopeasti. Kun vertaa aiempiin jopa pienempiin projekteihin, esimerkiksi vaikka irronneen laudan takaisin kiinnittämiseen, olemme kuin hiukkaskiihdyttimessä. Sillä oletuksella, että hiukkaskiihdyttimessä on hurjasti vauhtia.

Mutta avasin aamulla silmät hyvien yöunien jälkeen ja mietin, tuleeko nyt se takapakki. Maalia ei saa nimittäin levittää jos lämpötila on +10 tai sen alle. Harvemminhan se sellainen on sisätiloissa, edes keskikesällä. Mutta nyt mittari näytti juuri tuota lukemaa. Ja aitassa ei ole lämpöä päällä. Siellä ei ole edes sähköjäkään tällä hetkellä.

Eilen lämpöä oli huimat +13, joten pääsin maalaamaan ekan kerroksen. Kyllä tää Suomen kesä on jotakin niin ikävää. Mulle lomalla säällä on väliä. En kuulu siihen joukkoon joka sanoo, että sää on vain pukeutumiskysymys. Niin onhan se vähän hankala ottaa aurinkoo jos on pitkät housut ja takki kylmyyden takia päällä.

Paitsi en ota aurinkoa. Mutta maalata haluaisin. Jospa se nousisi vielä yhden asteen...

Kasvua puutarhassa

Meikäläinen ei ole koskaan vakuuttanut puutarhanhoidolla. Vähiten itseäni ja se voikin olla syy siihen, että en ole edes kiinnostunut asiasta. Ei ala keväällä sormet syyhyämään, en osta puutarhalehtiä ja yhtä puutarhaohjelmaa seurasin lähinnä piharakennusten takia.

Äitini oli mahtava viherpeukalo. Kukat kukoistivat, rikkaruohot saivat kyytiä ja nurmikko oli tasainen kuin golfkentällä. Itsellä kukat kuolla kupsahtavat viimeistään heinäkuussa, rikkaruohot näyttävät jopa istutuksilta ja nurmi kasvaa sammalta, voikukkia ja on yleensä liian pitkä.

Sen takia onkin ihme, että mökillä olen saanut kasvimaan, tai voisipa sanoa jopa plantaasini, kukoistamaan. Minulla kasvaa siellä perunaa, vadelmia, raparperiä, mansikoita, ruohosipulia, lehtikaalia ja rucolaa. Tai lehtikaali ja rucola melkein kasvavat.

Olen itsekin, muista nyt puhumattakaan, ällistynyt. Että miten voi niinkin pieni asia kuin lannoitus vaikuttaa?! No nyt sitten on se kolikon toinen puoli tullut esille ja kaikkien meidän viljelijöiden harminahan on haittaeläimet. Tässä minun tapauksessa se on rastas, joka on keksiytynyt paikalle odottelemaan mansikkasatoa.

Saa nähdä, onko vastaiskuni riittävä. Kumpi saa syödä tuon hurjan sadon,me vai räksä?!

Hukkapaloja

Mökillä sahattiin panelia seinään ja kattoon ja hukkaa jää ilman muuta. Ajattelin tekaista puulaatikon ja nyt oli he-lep-poo, sillä ei tarvinnut sahata erikseen! Laatikon koko määräytyi hukkalaudan pituuden mukaan.

Sen verran on talenttia kertynyt, että mietin huolella naulaanko kapeat vai leveät päädyt ensin. Se vaikuttaa selkeästi visuaaliseen vaikutelmaan; on nimittäin kokemusta.  Kun laudat oli sahattu, päätytolpat samoin, ei muuta kuin tuumasta toimintaan.

Olin jopa ostanut ruuveja ja tällä kertaa oikein kahmalokaupalla. Mutta, kun ruuvasin ekan ruuvin niin lauta halkesi. Ajattelin ostaneeni liian paksuja ruuveja. Kyllä otti pattiin. Parin tunnin päästä tajusin, että voin kiinnittää laudat naulaimella! Ensimmäiset neljä lautaa meni mallikkasti, mutta sitten loppuivat naulat enkä osannut lisätä niitä. Otti taas pattiin ja menin siitä sitten saunomaan ja uimaan.

Seuraavana aamuna sain käyttööni ruuveja, jotka kävivät hyvin. Kun tarkastelin niitä paremmin, huomasin niiden olevan samanpaksuisia kuin alkuperäiset. Ajattelin, että minulla on vielä oppimista. Se onkin hyvä, että voi itse havaita kehittämiskohteensa.

Onneksi sekoilu ruuvien kanssa lisäsi ongelmanratkaisutaitojani ja sain lisäharjoitusta naulaimen kanssa. Lisäksi alennuin ottamaan ristimitat. Ne täsmäsivät kertaheitolla. Päätin tehdä lottorivinkin samaan putkeen...

Nyt puuttuu vielä pohja ja kansi. Ne saan jämäpaloista firmasta. Saranat hoituvat jotenkin tai en laita niitä lainkaan. Lisäksi laatikko pitää maalata jämämaalilla, mitä jää yli lattian maalauksesta. Laatikon hinnaksi tulee ehkä 20 senttiä, sillä ruuvasin siihen kaikkiaan 32 ruuvia.

Hieno

Huippuhieno!

Remppahommeleita

Mökillä on pikkuinen aitta ja siihen uusittiin katto muutama vuosi sitten. Erinäisten teknisten ongelmien vuoksi homma jäi kesken ja niinpä myrsky repäisi huopakatteen irti. No tästähän seurasi vakavia ongelmia suuntaan jos toiseenkin, erityisesti syyllisten etsintään liittyvissä yksityiskohdissa. Lopulta aiemmin kriittisessä kohtaa loppuneet huopakattonaulat saatiin naulattua paikoilleen ja episodi jäi yhdeksi monista "mitäs minä sanoinkaan"  - rintamalla.

Mutta noin kolme kesää sitten huomattiin, että kukaan ei halunnut nukkua aitassa koska siellä haisi. No olipa vaikee arvata miksi, grrr....  Lopulta eräs, joka oli noin 99,9 % syyllinen kattokatastrofiin, uskoi, että asialle on tehtävä jotain.

Tuumasta toimeen siis! Ensin purettiin sisäkatto ja EI ollut yllätys, että villat olivat kastuneet. Purettiin myös sisäseinät, tehtiin koolinkia ja asennettiin eristyslevyt paikoilleen. Kolmonen pyörähti hetken auttamassa, mutta pääsääntöisesti muita apureita ei paikalla näkynyt. Ihmeen reippaasti homma kuitenkin eteni!

Etenin työmaalla - ehkä taitojeni puolesta - nopeasti hanslankarista naulausmestariksi. Ennen naulapyssyhommia olin hionut lattian pariin kertaan eli kaikenlaista osaamista omissa rempoissa tarvitaan.

No panelit loppuivat kesken; se ei ollut uutta. Meillä on suvussa pientä matemaattista haastetta erityisesti karjalanpiirakoiden puuromäärän ja lautojen kohdalla. En jäänyt odottelemaan loppuja paneleita vaan aloitin maalauksen puuvahalla. Oikein sävytetyllä. Saa nähdä menikö pieleen, sillä ei millään meinaa huomata eroa käsittelemättömän ja käsitellyn välillä.

Välillä tekaisin hukkalaudoista puulaatikon. Että kaikenlaista sitä lomalla kerkiää puuhastella.