Vai onko oltava jotenkin ansioitunut urallaan äitinä? Onko mietittävä, montako pellillistä pullaa on tullut ihan itse leivottua tai montako karjalanpiirakkaa on tullut pyöräytettyä vuosien saatossa?
Vai onko yritettävä unohtaa kaikki ne tuokiot, kun jälkikasvun kasvattamisessa on mopo lähtenyt käsistä ja rauhallisen keskustelun sijasta onkin päästänyt sisäisen leijonansa valloilleen ja suorittanutkin kasvatusoperaation naama punaisena huutaen? Vai onko tunnettava syyllisyyttä siitä, että ei ehkä olekaan jaksanut välittää lapsesta tai on joutunut tilanteeseen, jolloin ei edes olisi halunnut äidiksi mutta ei ole ollut vaihtoehtoja?
No, vietetäänhän syntymäpäivääkin vain siitä syystä, että sankari on tulla tupsahtanut maailmaan juuri tiettynä päivänä (nimenomaan ÄITINSÄ ansiosta), sen kummemmin pohtimatta, onko sen viettämiseen sen erityisempää syytä. Tästä johtuen osa ei juhlikaan aikuisikään päästyään syntympäiväänsä; selkeää merkkiä tasaisesta vanhenemisesta. Olisiko päivän nimeksi muutettava vaikka kasvunpäivä?
Voisiko pohtia, että nimenomaan lapsen syntymän päivä olisikin yhdistetty äitin ja lapsen juhlapäivä? Sankareita olisi yhden sijasta kaksi; pakettien osto tuplaantuisi, mikä kiihdyttäisi työllisyyttä, lisäisi kaupan voittoa ja suhteessa korreloisi jätemäärän kasvun kanssa?! Mitä enempi lapsia, sen enempi juhlia! Ei vain yhtä päivää toukokuun toisena sunnuntaina. Itse monien muiden äitien tapaan joskus vuosia sitten meuhkasin, että minulle äitienpäivä ei ole vain kerran vuodessa, vaan se on joka päivä. Nyt kun lapsista enää yksi on kotona, päivän merktiys on selkeästi muuttunut.
Kumpi sitten olisi tärkeämpi näistä kahdesta juhlasta? Tai merkityksellisempi vai voiko niitä mitenkään rinnastaa? Kaikki eivät tietty saa, vaika haluaisivatkin, koskaa viettää äitienpäivää itse äitinä, mutta jokaisella on äiti - missä, sitä eivät kaikki saa koskaan tietää. Jotenkin tuntuu, että ihmisen ikääntyessä syntymäpäivät ovat erityisiä paalupaikkoja, joissa tsekkaillaan saavutuksia ja onnistumista omassa elämässä. Miten tämä toimisi äitienpäivänä? Olisiko syytää laittaa jälkikasvu jonoon ja arvioida, miten kukin äiti on onnistunut kasvattamaan lapsistaan menestyneitä yksilöitä työelämään ja onnellisuuden maksimoijia elämässään yleensä? Mikä osuus äidillä siihen on?
Kaikkeen ei voi vaikuttaa, vaikka olisi miten äiti! Lapsen vielä kotona ollessa voit antaa hänelle ne elämän avaimet, joita itse pidät tärkeänä. Mutta jossain vaiheessa on pystyttävä luottamaan lapseen, annettava hänen aikuistua ja rakentaa oma elämänsä, vaikka miten tekisi mieli puuttua siihen; ohjata, neuvoa tai tehdä kuten itsestä tuntuisi parhaalta. Se on monelle äitille liian vaikeaa ja he jäävät elämään elämäänsä lastensa kautta.
Tänään on kuitenkin ihan sama, millainen äiti olet; sankari-äiti, uhrautuja-äiti, huolehtija-äiti, vaatija-äiti, kynnysmatto-äiti, organisaattori-äiti, määräilijä-äiti, huoleton-äiti, joka tapauksessa - olet ÄITI! Tai sitten et.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti