Ikkunanpesukeikan jälkeen siis rynnistimme ostamaan verhoja, ensimmäiseen kauppaa ja sieltä valittiin ensimmäiset, mitkä näyttivät jokseenkin asiallisilta. Mitään verhokaupoissa kierteleyä ei meikäläisen pinna kestä; en ole sillä tavalla shoppailuihminen.
Ainut takaisku verhoissa siis oli (sain tilattua samalla myös olohuoneen verhot), että niihin joutui ompelemaan sivusauman. Kyseessä oli kuitenkin kappa, joten ompelusuoritus vaatisi vain n. 60 cm pituisen rupeaman suoraa saumaa. Jos muistat, miten taitava kierrätyskassien ompelija olenkaan, saatat ihmetellä, miksi moinen negatiivinen asenne. Niin minäkin ihmettelen. Minulla on sentäsä ompelukone!
No, sain suostuteltua myyjän leikkaamaan molemmat verhoni sieltä pakan sisäpäästä, joten sain niihin jo toisen sauman ommeltuna!!! Mikä mainio kikka! Minulle jäi siis vain kahden sivusauman tuunaaminen. Toiseen silitin sellaisen silitysnauhan, mitä olen käyttänyt melko epäonnistuneesti housunlahkeiden lyhennyksessä, mutta nyt saumasta tuli ihan siedettävä. Tästä innostuneena ilmoitin tytölle, että hänen huoneensa kappaan ei tarvitse tehdä mitään sivusaumaa. Tyttö ripusti oitis kapan ikkunaan ja eipä arvaisi, että ei ole saumaa, ei nuppineulaa, ei silitysnauhaa, ei harsintaa eikä mitään muutakaan ylimääräistä kommervenkkiä verhossa. Kuka onkaan keksinyt sivusaumat ja niiden ompelun, kysyn vaan?!
Muutenkin juhlien valmistelut kulkevat todella vauhdikkaasti. Leivoimme tänään kaksi tiikerikakkuakin. Tyttö hioi ja maalasi ulkoterassin pöydän ja yhden tuolin poikakaverinsa kanssa. Siitä se lähtee. Listassa on kohta vain yliviivauksia tehtyjen asioiden kohdalla!
Kaiken kukkuraksi minulla oli aikaa käydä kaupungilla. Siellä oli kaikenlaista härdelliä menossa; villisikoja, kaloja, maailmankauppaa, aurinkoa ja paljon ihmisiä. Notkuin taas kerran Greenpeacen kojulla ja mietin, että milloin toteutuu se pitkäaikainen haaveeni, että vielä joskus osallistun johonkin väkivallattomaan mielenosoitukseen itselleni kokeman tärkeän asian puolesta. Ehkä ei ainakaan ennen ylppäreitä...
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuka pelkäsi mustaa miestä?
Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tänä talvena on satanut melkoisesti lunta. Keli on ollut myöskin melko lauhaa joten on selvää, että lumen paino on lisääntynyt päivä päivält...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti