Juhlista jaloin, osa I

Minulla on pieni ongelma, eli nykykielellä haaste. Nimittäin kuopus on saavuttanut suuren etapin elämässään ja aikoo painaa valkolakin kutreillensa. Mummi haluaisi tietää, minkä väriset ne olivat alunperin (siis hiukset). Minäkin haluaisin, koska itse olen selvinyt tähän ikään ilman yhtään hiustenvärjäystä. Siis todellako; voin kuvitella tyttäreni ilmeen tässä kohtaan..! Olenko siis kalkkis? Vai olenko itsestäni piittaamaton tyyppi, joka ei ole käsittänyt vieläkään, että hiusten värjääminen, meikkaaminen ja muukin itsensä tuunaaminen on jokaisen nykynaisen etuoikeus, ei siis suinkaan ikävä velvollisuus?! Vai olenko pelkästään realisti, joka ymmärtää, että näillä tuloilla tuunaamiseen kuluisi niin paljon rahaa, että mieluummin sijoittaa sen johonkin muuhun? Mutta ei, vastaus on, että olen tutustunut hiusvärien ja muiden kemikaalien haittoihin ympäristölle ja ihmisen iholle ja siitä seurati aivan selkeä johtopäätös: olenkin siis luomutyyppi.

Mutta sitten sanotaan kuin entinen keskustalainen (mikä en siis ole, enkä nykyinenkään enkä tulevaisuudenkaan keskustalainen, koska olen täysin poliittisesti sitoutumaton), että asiaan! Nimittäin, pitäisi tuunata koti sellaiseen kuntoon, että vieraat tuntisivat itsensä tervetulleiksi juhlaan, eivät pelkästään arkisille kahvikekkereille. Tämä tarkoittaa seuraavia asioita: koko talo siivottava, verhot vaihdettava jouluverhoista kesäisempiin, matot pestävä, kuisteille istutettava kukkia, hommattava joitakin hienoja ja trendikkäitä tarjottavia, laihdutettava, ostettava juhlakostyyymit. Tuo laihduttaminen on haastavin askare, joka pitää tehdä täysin yksin.

Yksin pitää tehdä toki muutakin, koska kuka auttaa? Ei kukaan. Tai ehkä tyttö, pikkuisen. Ehkä mies, pikkuisen. Ehkä ystäväni, tosi paljon. Ehkä ostan palveluita leipomosta. Ehkä teen itse todella paljon, eikä mitään ehkä, vaan todella teenkin. Kun lasketaan yhteen kaksi kertaa pikkuisen, kerran tosi paljon, kerran palveluiden ostaminen ja kerran todella paljon, saadaan aikaan pienet perhejuhlat, joihin kaikki ovat saaneet (lue: joutuneet) osallistua.

Pitäisi siis pestä kaikki ikkunat, joita on yhteensä 26 kappaletta (kolmelasiset eli jokaisessa on kuusi pestävää pintaa!). Se on kaikkein uuvuttavin työ. Mistä saan siihen ajan? Taidankin ruveta tekemään virastotyöaikaa! Lakkiaiset ovatkin nyt minulle tärkeintä ja asetan sen etusijalle; viis siitä, jos jokin homma jää töissä hoitamatta! Hah! Teen ne sitten joskus myöhemmin, jahka aikaa löytyy. Siis tervetuloa kotikutoisiin, itse tuunattuihin lakkiaisiin!