21.5.2011

Kun kaikkea on liikaa

Tai ainakin it-romua. Tänään oli Hesarissa taas hyvä kirjoitus siitä, miten me länsimaalaiset suljemme silmämme totuudelta ja käytämme sumeilematta hyödyksi muiden; köyhempien, lukutaidottomien, alemmin koulutettujen asemaa.

Me emme halua maksaa käypää käsittelymaksua meille jätteeksi muuttuneista kännyköistä, tietokoneista, printtereistä, digikameroista, musiikkilaitteista, elektorinpeleistä ja muista härveleistä, missä nyt yleensä on elektoriniikkaa. Mutta onhan täällä 6,9 miljardin ihmisen joukossa vielä niitä, joille ei tarvitse maksaa kunnon palkkaa, jotka eivät tiedä työsuojelusta mitään, jotka eivät osaa lukea eivätkä ymmärrä, miten vaarallisia aineita he työssään käsittelevät.

Me vaadimme täällä Suomessa, että ylitöistä on saatava kunnon korvaus, jos niitä nyt joku hullu haluaa edes tehdä. Me vaadimme kunnon suojaimet työhön, joissa on minimaalinen riski tapaturmaan tai altistumiseen. Me vaadimme reilut loma-ajat, jotta jaksaisimme tehdä vain 8 tunnin työpäivää vain viitenä päivän viikossa. En tarkoita, ettäkö tämä olisi väärin. Mutta se ei ole reilua.

Samalla nimittäin suljemme silmämme siltä totuudelta, jonka jokainen vähänkin ympäristön tilaa ja maailman tilannetta seurannut on tiennyt jo vuosikymmeniä; meitä ei kiinnosta se, että jätteemme kuljetetaan Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja muihin vastaaviin maihin, missä työntekijän palkka on naurettava suhteessa siihen, miten pitkää päivää hän tekee, millaisissa työoloissa hän on ja miten hänen tulevaisuutensa on turvattu. Se ei meitä liikuta, millaista elämää meidän jätteitämme käsittelevät ihmiset elävät; onko heillä aikaa perheelle, varaa ostaa ruokaa tai edes haaveilla muutamasta lomapäivästä vuodessa.

Kaikki minulle heti!!! Tämä on nykymeininki työelämässä! Kun seuraavan kerran purnaat työpaikalla (tällä siis tarkoitan yleensä meitä ihmisiä, en ketään erityisesti), niin kannattaa miettiä, millaisessa paratiisissa me suomalaiset oikeasti elämme. On oikeasti lottovoitto syntyä Suomeen. Jos et usko, niin googlaa Global rich list.

Ja jos ajattelet, niin tee jotain!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...