Juhlista jaloin, osa IV

Nyt lähti mopo käsistä, sillä meikäläinen löysi pienen sisäisen leipurinsa! Minullahan oli aluksi vakaa aikomus, että en kovinkaan paljon jaksa tuunata juhlia, mutta jotain kuitenkin. Työkaverit yllyttävät ostamaan mahdollisimman paljon palveluita, mutta jotenkin minulle on tullut sellainen olo, että meikä handlaa aika paljon itsekin. On nimittäin kompetenssia...

Itse asiassa olenkin melkoinen pitokokki! Kun isäni piti 50-vuotisjuhliaan, olin juuri päässyt Kouvolan Talouskoulusta. Äitini luotti niin suuresti minun taitoihini, että leivoin kaikki juhlissa tarjotut täytekakut ja minähän en hetkeäkään epäillyt, ettenkö onnistuisi. Vieraita oli yli sata. Tässä näkee sen, miten oppilaitoksessa saatiin luotua oikea asenne ja itseluottamus osaamiseen! HAH!

Sen jälkeen olen tietty pyöritellyt näitä omia perhejuhlia, joita onkin kertynyt melkoinen määrä suhteessa suoraan jälkikasvun lukumäärään; pikaisesti laskettuna ristiäiset, rippijuhlat ja koulun päätösjuhlat, se tekee 12 perusjuhlaa. Sitten kaikki muut härdellit päälle... Kokemusta siis on.

Mutta nyt alkoi jo tuntua siltä, että yhdenkin kakun väsääminen olisi ylivoimaista. Silti ylpeyteni on tallella Kouvolan Talouskoulun perinteistä: meillä ei leivota mitään KUIVAkakkuja, vaan KAHVIkakkuja, kuten lemppariopettajani Vappu jo aikoinaan opetti. Ja sitten pyöräytin ne tiikerikakut.

Mutta nyt lopulta asiaan: tein nimittäin elämäni ensimäisen hyytelökakun ystäväni suosiollisella opastuksella. Liivatetta ei enää tehdä vasikanaivoista, vaan siannahkasta - siinäpä oiva syy innostua liivatteen käytöstä! Nyt sitten aion tehdä kaksi hyytelökakkua vähän niin kuin varakakuiksi...

Tyttökin sai tietää tulokset tänään!!! Jihuu!!!