Juhlista jaloin, osa II

Eipä menneet meikäläisen synkät ennusteet toteen juhlien järjestämisen suhteen. Eilen aloitimme ikkunoiden pesemisen ja tänään saimme sen loppuun. Pestäviä pintoja oli siis kaikkiaan 6x26 eli 156 lasia. Tarkennan vielä, että väliin mahtui yö ja työpäivä; ettei nyt ihan niin hitaita...

Ystäväni päätti, että ne pestään nyt, niin sekin on sitten hoidettu. Olin varustautunut odottamaan häntä imurin, mikrokuituisen ikkunapesimen, suorakumisen kuivaimen, astianpesuaineliuoksen ja mikrkuitupyyhkeiden kanssa. Kaiken kruunasi ikkunanavaaja, mikä löytyi aivan ällistyttävän helposti kynttilöiden alta pärekorista, jonka olin tunkenut siivouskomeron alahyllylle.

Heti alkuun selvisi, että minun kannattaa ottaa peesaajan rooli ja antaa ystäväni tehdä päätökset etenemisestä ja muista tiimityön haasteisiin liittyvistä asioista, mikäli en halua pestä ikkunoita täysin itsenäisesti... Ensitöikseen hän nimittäin vaati, että vaihdamme mikrokuitupyyhkeet froteepyyhkeisiin, koska ne ovat niin tehokkaat eikä niistä jää jälkiä. Ihanko totta, ajattelin, mutta samalla lähdin hakemaan froteepyyhkeitä komerosta.

Seuraavaksi ystäväni kritisoi sitä, miksi ikkunoista on pestävä uloin pinta ensin,koska siinähän pesin menee heti likaiseksi. No, eihän se ehdoton vaatimus olekaan, ajattelin; kaikista ikkunoista ei pääse pesemäänkään ulkopintaa, mutta suosittelin kuitenkin vaihtamaan pesimen puolta, jos asia tuntui häntä vaivaavan. Samalla mietin, miten voisin todistaa, että ikkunanpesussa tärkein työväline on kuitenkin kuivain, ei pesin.

En kerinnyt ajatella sopivaa selvitysstrategiaa, kun ystäväni sai minut todella järkyttymään. Hän nimittäin kertoi tyytyväisenä, että on aina muistanut sen opin, minkä olin vuosia sitten opettanut; nimittäin aineen pitää vaahdota kunnolla. Siitä lähtien hän onkin aina yrittänyt saada aineeseen hyvän vaahdon. MITÄ?! SIIS TODELLAKAAN EN OLE OPETTANUT SELLAISTA!! VIHAAN VAAHTOA!!!

Yritin selvittää, mistä em. täydellinen väärinkäsitys olisi voinut tulla. Jospa olimmekin puhuneet astioiden käsin pesemisestä, missä vaahdolla on tietty rooli. Vai olimmeko puhuneet kylpyammeesta; minä vaahtokylvystä ja ystäni ammeen pesusta. Asia jäi hämärän peittoon, mutta totesin, että jos on riittävä auktoriteetti, niin siitä voi olla näköjään myös haittaa.

No näin mukavasti rupatellessa saimme ikkunat pestyä ja aikaa jäi ekana iltana vielä uuni lämmittämiseen ja työlistan kirjoittamiseen. Toisen iltana kävimme ostamassa vielä verhot tytön huoneeseen. Niihin pitäisi ommella sauma. Mietin, näkyykö nuppineulat, jos ne ovat verhokankaan väriset...