Pakkasin pajukoriin nopeasti ja helposti tehtävää ruokaa sekä pullon kuohuviiniä. Kuohuviini ihan vaan sitä varten, etä minun piti testata, voiko sitä tarjota tervetuliaismaljana tytön ylppäreillä. Sitten hurautin mökille.
Lossille pääsi suoraan odottelematta, aurinko paistoi, järvi oli tyyni, ei ollut yhtään itikkaa ja kielot olivat juuri avanneet kauniit ihanantuoksuiset kukkansa. Myös tuomet tuoksuivat, ruoho oli yhtä vihreää aidan molemmilla puolilla ja yllätyksenä vielä ailakit ja metsämansikat kukkivat. Kaiken kruunasi se, että härkälintu oli lähtenyt tsäppäilemään jonnekin toiseen lahukkaan, joten korviin kuului vain peippojen liverrystä.
Pidän savun tuoksusta, etenkin silloin, kun savu tulee saunan piipusta. Siinä samalla kun kantelin vedet lämpiämään - meillä on siis kantovesi ihan ympäristöystävällisistä syistä - päätin perehtyä illemmalla tekstiilien maailmaan ja heittää talviturkin menemään; suhteessa aika myöhään, sillä joskus olen tehnyt sen jopa maaliskuussa. No ylppärijärjestelyt ovat nyt syynä tähän myöhäiseen ajankohtaan.
Istuksin vielä laiturilla, nautin kauniista maisemasta. Koska SE-romujen etsintään perehtynyt koirammme Vili ei ollut mukana, sain nauttia hiljaisuudesta ja levollisesta olosta. Pieni tarkennus, että meidän tontiltamme ei siis löydy se-romua, mutta Vili on laajentanut osaamistaan metsästyskoirien puuhiin ja harjoittelee jäljittämistä ja etenkin linnun paikallaanpysäyttävää haukkumista ihan liiankin innokkaana. Mutta nyt ei siis tarvinnut kertaakaan komentaa hurttaa pysymään aisoissa.
Saunan ja uinnin (mikäli uinniksi lasketaan mahalleen plätsähtäminen jääkylmään veteen ja MM-ennätyskirmaisu takaisin vedestä lauteelle - peräti kaksi kertaa) jälkeen pääsinkin sitten testaaman sitä ylppäreiden tervetuliaismaljaa tumman suklaan kera. En olisi millään halunnut syödä suklaata, mutta ihan testimielessä oli pakko. Kaikkeen sitä pitääkin uhrautua, että juhlista tulisi kotikutoisen täydelliset.
Siis todella, voidaan tarjota!!! Lisäksi pöytään ilmestyi aivan mielettömän ihania vuohenjuusto-tomaatti-paprika-basilikaleipäsiä. Niitä ei tarjota; ne syödään itse. Ai miten juhlien järjestäminen sitten eteni tämän viikonlopun aikana?! Siis todella paljon; nythän sain kirjoitettu ostoslistaan yhden sanan lisää...
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti