Onnellinen!

Mietin tuossa illalla, että elämä on melkoista turbulenssia ja töissäkin niin kiirettä, että hyvä jos kahvit kerkiää työpäivän aikana juoda. Minulla on sellainen periaate, että keskityn tunneilla opiskelijoiden kanssa yhteiseloon enkä räplää puhelinta tai sähköpostia. Se tarkoittaa sitten sitä, että ne hommat ovat hoidettava kahvi- ja ruokatauolla, jolloin ei kerkiä elpymään ja kierre on valmis. Tuntien jälkeenkään ei saisi jäädä niitä sähköposteja lukemaan ja vastaamaan viesteihin, koska sehän on jo ylitöitä. Niinpä olen ratkaissut asian niin, että teen salatöitä. On harmitus, kun työt laahaavat viikkoja jäljessä syystä, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Karjalaisessahan näistä kerrotaan sitten tarkemmin... Välillä alkaa ahdistaa.

Mutta silti voi olla onnellinen. Lueskelin juuri erään toimittajan, Pirkko Lindbergin, kirjaa hänen maailmanympärysmatkastaan 90-luvun alussa. Hänellä oli vahva ympäristöote ja huoli maapallon tilasta jo tuolloin. Nyt noista samoista asioista kerrotaan "uutisina" sanomalehdissä. Ympäristöihmisenä on opittava  hyväksymään. Esimerkiksi se, että asia joka oli ympäristöpiireissä tiedossa jo 20 vuotta sitten, tulee suurelle yleisölle "uutisena" tänään. Kurjinta asiassa on se, että päättäjät, nuo järjenjättiläiset joita olemme valinneet hoitamaan etuuksiamme, kuuluvat siihen enemmistöön, joka kuulee asioista suuren yleisön kanssa samaan aikaan. Ihanko totta? En nimittäin usko sitä. Silti monesti saa lukea, kuinka joku kansanedustaja kertoo silmät pyöreinä, "Jos olisimme tienneet asiasta aiemmin, olisimme päättäneet toisin.". Niin varmaan.

Ajattelin, että olisi hienoa joskus päästä lähtemään. Kulkea vapaasti ja miettiä rauhassa ja ajan kanssa näitä asioita. Ehkä sitten, kun pääsen sille vuorotteluvapaalle, ilmeisesti aikaisintaan vuonna 2015. Jos olemme enää silloin olemassa.

Onnellisuuteen ei tarvita paljon. Tanskalaisruotsalainen pihakoiramme Vili on mestari onnellisuuden maksimoimisessa. Tässä Vili nukkuu selällään niin onnellisena kuin vain voi koira, jolla on maha täynnä ja pikkulintuja pihapiirissä. Kuva on siitä erikoinen, että Vili nukkuu ilman täkkiä.



Koska tanskalaisruotsalaisilla pihakoirilla ei ole alusvillaa (niiden älykkyys kompensoi sen), Vili kömpii heti vilun yllättäessä peiton alle. Arvostan tätä ominaisuutta, koska sen ansiosta makuuhuoneen lämpötilla voi alentaa vähintään yhden asteen verran Vilin tuodessa lisälämpöä meitsin varpaille.

Vili osaa myös torkahtaa aina silloin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Se onkin oiva taito, jota kannattaisi kehittää. Minulla oli kerran ope-koulutuksessa kurssikaveri, joka osasi nukkua silmät puoliksi auki. Talentti oli aivan lyömätön. Minä osaan nukkua vain suu auki ja tämän takia esimerkiksi työpaikkanokoset palavereiden aikana eivät ole onnistuneet.

Vili osaa nukkua myös peppu pystyssä. Sen lisäksi se nukkuu mahallaan, selällään, oikealla ja vasemmalla kyljellään. Joskus se kuorsaa. Joskus sen hännän alta kuuluu suhahdus, johon se saattaa itse herätä ja katsella ympärilleen syyllistä etsien tyyliin "Kuka herätti minut?!".

Niinpä. Ei tarvita isoja asioita onneen. Kun osaa elää hetkessä ja maksimoida kaiken sen pienenkin onnellisuuden, minkä ympäriltään löytää, on jo hyvä olla.