Entisöintiä

Meikäläinen osti Ruotsista sellaisen todella vanhan tuolin, jossa on kätevästi säilytyslaatikko istuinosan alla. Tarkoitus on kaapia vanhat maalit pois ja käsitellä tuoli joko vahalla tai jollain lakalla. Pitää vielä tutustua sivustoihin, missä ihmiset kertovat kokemuksiaan vanhojen tavaroiden entisöinnistä.

On minullakin kokemusta entisöinnistä. Saimme perintönä miehen vanhempien kiikun. Ajattelimme maalta sen ja niinpä aloitin innokkaana puuosien hiomisen. Se taisi olla kesää 1992. Anoppi oli varmaan maalannut kiikun venetervalla... Hioin kaksi pinnaa, mutta sitten tuli kaikenlaista... Ja lopuksi ajattelin, että kyllä se maali pysyy muutenkin ja täräytin koko kiikun mustaksi. Että semmoinen entisöintitausta.

Kun ostimme kesämökin, Pirkko-rouva vaati, että kaikki mökin kalustus kuuluu kauppaan. Sehän sopi mainiosti. Niinpä saunamökistä löytyi neljä tuolia, jotka ovat odotelleet muutaman vuoden verhoiluinnostuksen iskemistä. No huh, autotallikin kaipaisi entisöintiä...



Se sitten iski eilen! Mietittiin, että mitä tarvitaan ja ostettiin päällikangas, vanua ja retkeilypatja! Tarvittiin myös kunnon nitoja ja niittejä, mutta ne löytyivät omasta takaa. Ajateltiin, että aloitetaan vähän kevyemmin tämä uusi harrastus, joten eiköhän yhdet istuinosat saa verhoiltua suitsait (muistutan tässä myös temperamenttityypistäni).

No ekana revittiin niitit irti istuinosasta ja sieltähän löytyi oikein meriheinääkin. Sen verran haisevaa, kelvotonta ja lyttyyn painunutta se oli, että heitettiin menemään.











Sitten otettiin omat fiinit verhoiluelementit esille. Ei mitään kaavoja tehty, laitettiin vaan istuinosa pöydälle ja käsivaralla piirrettiin ja leikattiin retkipatja pehmikkeeksi. Vanua tarvittiin päälikankaan ja retkipatjan väliin, ehkä. Hyvin meni! Liimalla surautettiin osat paikoilleen ja juotiin kuivumista odetellessa kahvit.


Sen verran oltiin tarkkoja, että ymmärrettiin tehdä kohdistuksia, kun leikattiin pylpyräkuvioista päällikangasta. Mietittiin, että miksi valittiin tämmöinen, kun yksivärinen olisi ollut niin paljon helpompi! No, muutamalla laskutoimituksella ja käsivaralla siitäkin selvittiin.



Sitten tulikin vaikea vaihe, sillä ystäväni, joka vastaa monesti teknisestä puolesta (mitä suuresti ihmettelen itsekin), ei saanut nitojan niittejä tulemaan koneesta. Kamala pauke ja ryske ja varmaan sata laakia, mutta ei! Tarkastettiin koot ja kaikki - kuitti oli hävinnyt, niin oli pakko löytää jokin ratkaisu. No, mies sitten tuli ja käänsi ne niitit toisin päin...Ai että, miten ystävään sattui!






Kun retkipatja ja vanu eli pehmike ja välikangas, olivat kuivuneet, niin ei muuta kuin niittejä takomaan. Sitä ennen yritettiin vielä netistä käydä katsomassa, että miten saataisiin siistit kulmat. Mutta ystäväni hoksasi, että nehän jäävät miltei (!) peittoon, joten hommiin vaan.

Ja komeahan siitä tuli! Ja loput kolme jäävät odottamaan uutta inspiraatiota...