Lyhyestä virsi...

Kävin tuossa muutama päivä sitten kaupassa. Se ei toki ole mitenkään ihmeellistä, eikä sekään, mitä siellä tapahtui. Olin kuitenkin vielä niin Ruotsinreissuni huumassa, että tapahtuma jotenkin nousempi laajempiin suhteisiin kuin normaalisti.

-"Kymmenen"
-"Juu, kiitos"
-"Kiitos, näkemiin"

Tämä keskustelu käytiin minun ja kassahenkilön kanssa joensuulaisessa kaupassa. Repliikeistä ensimmäinen on kassahenkilön ja loput kaksi minun, asiakkaan. Kommunikointimme tapahtui myös siten, että en saanut katsekontaktia kassahenkilöön koko maksutapahtuman aikana yrityksistäni huolimatta. Siistiä, eikös?! Esimerkkihän osoittaa selkeästi, että myyntityössä voi olla ja saada siitä palkkaa, vaikka ammattitaito alittaa riman mennen ja tulen. Ja vielä palveun aikanakin. Vai voiko?

Minulla alkoi niin sanotusti keittämään, tunsin raivoa ja myötähäpeää. Mietin, että mistä moinen välinpitämättömyys minua kohtaan johtui. Olin kaupan ainoa kassalla oleva asiakas, kassahenkilöllä ei näyttänyt olevan mitään muutakaan puuhaa (hän ei esimerkiksi rupatellut oman kaverinsa kanssa samalla, kun veteli toisen asiakkaan ostoksia päätteen ohi). Olin ihan asiallisen näköinen ja vaikka en olisi ollutkaan, olin silti sillä hetkellä hänen asiakkaansa.

Ehkä kassahenkilö piti minua niin älykkäänä, että pystyn heti ymmärtämään hänen repliikistään "Kymmenen", että hän tarkoittaa tietenkin euroja, eikä suinkaan muuta. Kuten senttejä, tai kellonaikaa tai peräti kymmenen pientä neekerinpoikaa - kirjaa. Tulkintojen takia tässä korostan, että Kymmenen pientä neekerinpoikaa ei suinkaa ole rasistinen ilmaisu, vaan Agatha Christien mainio dekkari vuodelta 1939. Suomeksi kyllä käännettiin vasta vuonna 1968.

Ehkäpä kassahenkilö oli juuri saanut Christien kirjan hyppysiinsä ja kirjasta mykistyneenä toisteli sen nimeä, pääsemättä kuitenkaan ensimmäistä sanaa pitemmälle. Ehkä hänellä oli flunssa ja hän säästi kurkkuaan sanomalla vain oleellisen. Ehkä hänen silmänsä olivat tulehtuneet, eivätkä silmät kääntyneet kuin liukuhihnalla olevien tavaroiden ja päätteen välillä aiheuttamatta kipua. Ehkä hän ei nähnyt minua - olinko liian lyhyt? Ehkä hän näki jonkun hyvännnäköisen kaverin tulevan kauppaan ja keskitti katseensa pääni yli häneen? Ehkä hän seurasi myymälässä mahdollisesti liikkuvia myymälävarkaita eikä minulle jäänyt aikaa? Ehkä hän inhosi työtään ja sen sivutuotteena olevia asiakkaita? Ehkä hänellä ei ollut mitään koulutusta palvelualalle? Ehkä hän ajatteli, että tätä asiakasta emme halua tähän kauppaan enää uudelleen? Ehkä hän olikin jo saanut potkut työstä ja vietti kitutunteja ennen lopullista lentoa kassalta kohti kortistoa?

Olisiko minun pitänyt olla samalla tavalla hiljaa, kaapata ostokset hihnalta ja häipyä vähin äänin? En tiedä, mutta sen tiedän, että ainakin se kävi toteen, että huonosta palvelusta kerrotaan mielellään muille. Tässä tapauksessa kävin laittamassa palautetta, korjaavaa toki ja omalla nimelläni, yrityksen palautesivulle.

Mitä tarkoittaa asiakaspalvelu ja mitä ammattitaitovaatimuksia kaupan myyntityössä on?! Vaikka olisi persoonaltaan miten ujo ja hiljainen tahansa, niin kohtelias on pystyttävä olemaan! Kassahenkilöllä se mielestäni tarkoittaa sitä, että asiakkaaseen luodaan katsekontakti, häntä tervehditään, kiitetään maksusta ja toivotetaan matkoihinsa. Työnantaja varmaan arvostaa kovasti sellaista myyjää, joka saa omalla käytöksellään asiakkaan palaamaan kauppaan uudestaa.