Rouva tilasi piirakan ilman munavoita, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota - siinä vaiheessa. Taakseni tuli pariskunta ja mies sanoi, että hän ainakin ottaa piirakan. Tässä vaiheessa minä tilasin oman riisipiirakkani munavoilla - tietenkin. Kun pariskunnan vuoro tuli, rouva sanoi, että ei tuota munavoita ainakaan oteta, siinähän se on seissyt koko päivän. Jaahas, ajatellin, saakohan tästä ripulin. Sitten kuitenkin positiivisesti ajattelin, että vaikka edelläoleva Martta ei ottanut munavoita, niin se oli varmaan ihan vaan dieettivalinta. Takana tullut rouva ei todellakaan voi tietää, miten pitkään munavoi on siinä seissyt eikä hän taida tietää sitäkään, että jokin hygieniapassi on varmaan tässäkin Marttalassa suoritettuna kaikilla myyjä-Martoilla.
Tässä kuvassa on itse leipomani karjalanpiirakka ilman munavoita, koska Muumipeikko olisi suttaantunut jos sen takapuoli olisi osunut siihen (siis munavoihin).
Jono eteni ja edessä oleva varttuneempi Martta-henkilö oli kahvikuppien kohdalla. Ajattelin, että hän varmaan pyöräyttää kupit meille muille lähemmäksi omaa kurottaessaan. Mutta ei, joten tein sen itse, jotta kaikkien ei tarvitse kurotella; kyseessä oli kuitenkin pyörivä kuppiteline. Ajattelin, että tuossa iässä ei Martankaan tarvitse ajatella muita kuin itseään, ehkä.
Kaadoin kahvin kuppiini ja jäin odottamaan maksutapahtumaa. Takanani tullut rouvashenkilö sanoi, että minä ainakaan en ota tuota painunutta kahvia, vaan haluan tuoretta. Jaahas, ajattelin ja nolostuin, koska olin ollut niin typerä, että olin ottanut painunutta kahvia. Sitten mietin, että aika nopeaan tässä Marttalassa kahvipannu tähän aikaan lauantai-päivästä tyhjenee, joten eiköhän se ole juomakelpoista. Mietin, että mistä moinen kommenttien määrä takanatulevalla rouvalla mahtaa johtua. Onko kyseessä aviomiehen opastus vaativan asiakkaan rooliin vai mikäpä lie.
No, sain maksettua, mutta sitä ennen edellä oleva iäkkäämpi Martta sanoi, että "Tähän on joku jättänyt likaiset astiansa, ottakaapas nämä tästä pois kun ovat niin ruman näköisesti tässä!". Myyjä-Martta kiitti iloisesti ja väistin tietysti, kun asiakas-Martta antoi astialäjän myyjä-Martalle nenäni edestä. Ajattelin, että ymmärrän kyllä, mutta nyt ne astiat jäivät puhtaiden astioiden viereen, koska myyjä-Martta ei sentään kesken kolikkojen antamisen (minulle) viitsinyt lähteä kiikuttamaan niitä kuppilan likaiseen pisteeseen.
Tässä vaiheessa takanani ollut rouva työnsi kätensä ohitseni maitotölkille ja lorautti maidot omiin kahvikuppeihinsa. Jaahas, ajattelin, röyhkeäkin vielä! Maito riitti juuri ja juuri minun kuppiini ja siirsin tyhjän tölkin tiskin puolelle.
Kun otin serevetin, kuulin takaani rouvashenkilön nyrpeän äänen "Kaksi kahvia ja piirakkaa ja Martta-alennus!". Jaahas, ajattelin, totuus kuullaan Marttojen ja lasten suusta. Ainut ero olisi se, että aikuinen ei sitä sanoisi tilanteessa, missä on vielä oman jäsenyrityksen kuppilan tuotoista kyse.
Jäi pöhkö olo ja mietin, miksi etenkin takan olevan rouvan käsitys oman yhdistyksensä toiminnasta oli niin negatiivinen. Ja miksi se piti kertoa ihmisille, joilla ei ole mahdollisuutta tarkistaa todellisuutta. Onko edes oikein, että asiaan kuulumattomille kerrotaan sisäisiä asioita? Oliko tarkoitus tuoda esille "Kyllä minä tiedän!" - asennetta? Oliko tarkoitus olla riidankylväjänä, herättää negatiivisia tunteita ja epäluuloa? Sitä sopii miettiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti